Leica M9 on legendaarisen Leica mittaetsinkameran viimeisin versio ja toinen digitaalinen versio. M ysissä on täyden kinokoon kenno ja pikseleitä 18 miljoonaa. Niin ulkonäkö kuin muukin olemus henkii perinteitä ja pelkistystä. Tässä joitakin ensi vaikutelmia ja muutama kuva.
Leica M9 on käsitarkenteinen mittaetsinkamera, joka tarkoittaa, että kuvaaja ei katso objektiivin läpi ja että etsimestä voi tarkentaa. Mikä tahansa optisella etsimellä varustettu kamera ei ole mittaetsinkamera, vaan mittaetsin tarkoittaa nimenomaan tarkennuksella varustettua optista etsintä.
Mittaetsinkameran etsimessä on keskellä kaksoiskuva, jonka kohdalla kohde näkyy kahtena. Kun tarkennusta käännetään, niin tarkennusetäisyydellä oleva kohteen osa kaksoikuvassa menee päällekkäin ja tuossa kohdassa kohde ei näy kahtena. Mittaetsin on joissakin tapauksissa erinomainen tarkentamiseen ja tähtäämiseen, mutta siinä on myös huonot puolensa.
Objektiivin valovoima ei vaikuta tarkennukseen, koska kuvaaja ei katsele objektiivin läpi ja laajakulmilla mittaetsimen tarkennus on tarkempi kuin käsitarkennus peilikameralla. Syväterävyys pitää arvioida, koska etsimestä sitä ei voi nähdä. Etsinkuva ei ole rajaukseltaan niin tarkka kuin peilikameralla, vaikka Leican etsimen rajaus on ainakin 50 mm objektiivilla melko täsmällinen. Tarkentaminen voi olla hankalaa, jos kohteessa on toistuvia kuvioita eri etäisyyksillä. Mittaetsin on epäkäytännöllinen yli 100 mm polttoväleillä, eikä tarkennuskaan silloin ole enää täsmällinen.
Käsissä
Leica M9 on kompaktin kokoinen, mutta ei mikään taskukamera. Runko on tuhdin tuntuinen kädessä ja metallikuori antaa luotettavan vaikutelman. Leica M9:n massa on vähäisempi kuin peilikameralla, kuten esim. Nikon D700, mutta kokoonsa nähden Leica tuntuu yllättävän painavalta.
Rungon muotoilu on miltei sama kuin filmimalleissakin, mutta filminsiirtovipu puuttuu. Filmimallissa, esim. M6, kameran käsittelyssä auttoi filminsiirtovipu, koska siihen sai tuettua oikean peukalon ja kamera pysyi hyvin hyppysissä. Digileica kaipaisi pieniä ulokkeita runkoon, niin koje olisi varmemmin kädessä kuvauksen aikana.
Leican käsittely on muuten helppoa, koska nappeja ja säätimiä ei ole kovin montaa verrattuna miltei mihin tahansa digikameraan. Leicassa on vain yksi valikko, jossa on 28 kohtaa. Melko simppeliä nykyaikana.
Kuvatessa
Leica M9 on niin lähellä sitä vanhan ajan simppelin filmikameran digiversiota, josta moni haikailee, kuin ehkä on mahdollista. Kuvaaminen Leicalla on, ainakin aluksi hieman hidasta, koska tarkennus vaatii hieman totuttelua. Minulla oli aikanaan Leica M6, mutta siitä on vuosia, kun viimeksi kuvasin Leicalla edellisen kerran.
Valotusmittari on keskustaa painottava, joten kuvaajan pitää käyttää hieman älyä itsekin, kun valon määrää mittailee. Kaikki muut uudet digikamerat osaavat valottaa melkolailla oikein, vaikka kuvaajalla ei olisi mitään tajua koko valonmittauksesta.
Etsimessä näkyy rajausviivat eri polttoväleille 28 - 135 mm välillä. Etsin ei siis zoomaa, vaan näyttää rajauksen kullekin polttovälille ja esim. 135 mm rajaus on pieni suorakaide keskellä etsintä. Rajausviivat tulevat automaattiseti esille kamerassa kiinni olevan objektiivin mukaan niin, että kahden polttovälin rajaus näkyy samaan aikaan. Yhtaikaa näkyvät 35 ja 135 mm, 28 ja 90 mm sekä 50 ja 75 mm.
28 ja 35 mm rajaukset ovat etsimessä niin reunoilla, että niitä ei silmälasit päässä näe, mutta 50 mm rajaus on juuri sopiva. Ilman laseja 35 mm on vielä nähtävissä, mutta 28 mm varten pitää kurkkia reunoille.
Etsimessä on niukasti tietoa, sillä käsisäädöllä näkyvissä on vain valotusmittarin kolme lediä ja suljinaika-automaatilla näkyvissä on kameran valitseman suljinaika.
Leicalla kuvailee ihan mielellään ja tunnelma on hyvin perinteinen. Tekee mieli harkita jokainen otos huolella ja keskittyä kunnolla. Mukavaa on käsitarkennuksen perinteisen täsmällinen mekaaninen toiminta ja säätimien vähäisyys.
Leica M9 ei ole vielä lopuunkäsitelty osaltani, sillä arvioin vielä kuvan laatua ja muutamaa muutakin seikkaa parin päivän kuluttua. Tässä pari kuvaa Leicalla. Objektiivi on kaikissa Summarit-M 50 mm f/2.5, joka tuli kokeilukameran mukana.
