Kameran omistajia on kahdenlaisia, kuvaajia ja keräilijöitä. Kuvaajat ottavat valokuvia ja nauttivat valokuvien katselusta. Kerääjät puolestaan ostavat kameroita, mutta kuvaamisen ja kuvien katselun sijaan katselevat kameroita tai valokuvia kameroista.
Olen aina ollut kuvaajatyyppiä, mutta täytyy myöntää, että kaikenlaiset mekaaniset esineet kiinnostavat minua ja siten myös kamerat. Kuvauskalustoni haluan pitää mahdollismman yksinkertaisena, koska mielestäni se helpottaa kuvaamistani. En ole koskaan keräillyt kameroita vitriiniin, vaikka vuosien saatossa minulle onkin kertynyt muutama vanha kamera.
Nyt olen kuitenkin alkanut katsella keräilymielessä vanhoja Nikkor-objektiiveja, koska uusien Nikon D700 kameroideni kanssa voin käyttää myös vanhoja Nikkoreita. Keräilijöille ja hienojen esineiden ihailijoille valmistetaan upeita käsitarkenteisia objektiiveja Japanissa Zeissin toimeksiannosta, mutta Nikonistin kannattaa ilman muuta hankkia alkuperäisiä Nikoniin tarkoitettuja objektiiveja.
Käsitarkenteiset Nikkorit ovat mekaaniselta rakenteeltaan aivan yhtä hienoja kuin mitkä tahansa muutkin objektiivit. Muovia ei ole pahemmin käytetty ja rakenteellinen ylivoimaisuus on käsin kosketeltavaa. Herää kuitenkin kysymys, että onko optinen laatu nykyisten digikameroiden tasalla?
Omistan yhden perinteisen Nikkorin, 35 mm f/1.4 AIS, joka edusti aikoinaan Nikonin parasta osaamistaja oli myös ensimmäinen näin valovoimainen 35 mm objektiivi. Suunnittelussa Nikonin insinöörit pistivät osaamisensa peliin, jotta kompakti koko olisi säilynyt. Tulos onkin hyvä, sillä tämä objektiivi on suhteellisen pieni ja suodinkierre on 52 mm, joka oli aikanaan Nikonin vakiokoko.
Olen valottanut tällaisella samanlaisella objektiivilla kymmeniätuhansia filmiruutuja 80-luvulla ja silloin tuntui, että täydellä aukolla toisto oli pehmeää, mutta hieman himmennettynä optinen suorituskyky oli erinomainen. Kuvasin yleensä aukolla 2, koska täydellä aukolla tarkennuksen saaminen kohdalleen pienen syväterävyysalueen vuoksi oli haastavaa.
Digikameroiden aikanakin tämä klassikko jättää suorituskyvyllään monet tämän päivän muoviobjektiivit toiseksi. Piirto on erittäin hyvä jo täydellä aukolla reunoille asti, mutta kuvan nurkat ovat pehmeät. Paras terävyys nurkkiin asti tulee aukolla 8, mutta suurin osa kuvasta on terävimmillään jo aukolla 2.8. Kontrasti sen sijaan on melko puhditon täydellä aukolla, mutta sekin tukevoituu aukolle 2.8 himmentäessä. Täydellä aukolla kirkkaat valopisteet hajoavat kuvan reunoilla, mutta parin aukon himmennys auttaa tähänkin.
Digikameralla toisto on mielestäni jopa parempi kuin filmillä, tai oikeastaan parempaan lopputulokseen on filmiä helpompi päästä, koska kuvaa voi säätää perinteistä vedostamista monipuolisemmin ja objektiivin virheitä voi halutessaan korjailla.
Nikkor 35 mm f/1.4 on karismaattinen objektiivi, joka oikein käytettynä palkitsee hienoilla kuvilla. Nykyajan automaattikameroiden aikana tällaiset klassikot ovat parhaimmillaan rauhallisessa kuvaamisessa, koska käsin tarkentaminen ei uusilla kameroilla ole helppoa. Tilannekuvaamisen ajattelin suosiolla unohtaa samoin kuin työkeikoilla kuvaamisen. Henkilökohtaisiin kuvausprojekteihin sen sijaan löydän klassikkonikkorille paljonkin kohteita.
Käsitarkenteisia Nikkoreita saa vieläkin sekä uutena että käytettynä erittäin hyvin. Hintataso vaihtelee, mutta onneksi tarjonta on runsasta eikä ensimmäistä tyrkyllä olevaa käytettyä tarvitse ostaa.
Yllä muutama Nikkor 35 mm f/1.4 objektiivilla kuvattu otos. Mustavalkokuva on jostakin 80-luvun puolivälin tienoilta ja muut ovat eilen kuvattuja. Etolakuvassa linssiin satoi lunta, joka aiheuttaa omituisia heijastuksia.
