Valovoima on hyvä juttu, se auttaa kuvaajaa monessakin kohdassa. Etsinkuva on kirkas, lyhyet suljinajat mahdollisia, kohteen voi erottaa taustasta jne. Valovoima on yleensä kallista, mutta ei aina. Canonin omistajat voivat valita useastakin kohtuuhintaisesta valovoimaisesta optiikasta, joista monet ovat olleet markkinoilla jo pitkään, mutta ovat silti edelleenkin hinta - laatusuhteeltaan hyviä ostoksia.
Sakari Hannula osti Canonin 28 millisen, jonka valovoima on peräti f/1.8. Siis vain 2/3 aukkoa huippuvalovoimaisia f/1.4 laajakulmia huonompi, mutta hinta on vain 1/3 tai vähemmän niiden hinnasta. Alla Saken kokemuksia Canon EF 28 mm f/1.8 laajakulmasta.
Canon EF 28 mm f/1.8
Pimeänä vuodenaikana, jolloin on paitsi vähemmän valoisaa aikaa myös enemmän kuvauksia sisätiloissa, olen kaivannut valovoimaista laajakulmaa. Normaalistihan kuvaan Canonin 24-105mm f/4L IS USM -objektiivilla, mikä on muuten hyvä lasi, mutta valovoimaa siitä puuttuu.
Valovoimaisuuden lisäksi kiinteäpolttovälisillä putkillä kuvaamisessa on, ainakin itselläni, jonkinasteinen vapauttava ja rentouttava vaikutus; johtunee niin keveydestä kuin jalkazoomilla tapatuvasta rajauksesta.
Valovoimasen laajakulman tarpeeni ei ole niin suuri, että (ainakaan vielä...) investoisin L-sarjan 24mm f/1.4 II USM:ään, joten aloin katsella EF 28mm f/1.8 USM -objektiivia. Kyseistä putkea on melko säännöllisesti myynnissä käytettynä, ja ostin sellaisen 300 eurolla. Kauppaan kuuluivat myös vastavalosuoja - joka Canonilla, mielestäni hölmösti, ei kuulu perusobjektiivien myyntipakkaukseen - sekä uv-suodatin. Ostamani objektiivi oli hyväkuntoinen, ja täydentää hyvin muiden omistamieni kiinteäpolttovälisten (Sigma 50mm F1.4 EX DG HSM ja Canon EF f/2 100mm USM) sarjaa. Uutena 28 millinen maksaa vajaat 500 euroa ja hintaan ei siis kuulu vastavalosuojaa, jonka hinta on n. 30 euroa.
Objektiivin ostin kesäkuussa, siis jo valoisana vuodenaikana, ja sillä ei ole tullut kovin paljon kuvattua sisätiloissa. Kokemukset vähässä valossa kuvaamisessa ovat kuitenkin olleet erittäin positiivisia: valovoimaa on, ja tarkennus toimii hyvinkin nopeasti sekä luotettavasti. Alla oleva kuva on kuvattu varastokäytävässä, jota valaisee yksi 11 watin energiasäästölamppu, minkä lisäksi 4 varastokopista tihkuu laudoituksien kapeista raoista valoa samantehoisista valoista.
Täydellä aukolla objektiivin piirto pehmenee, ja sen näkee selkeästi kuvan reuna-alueilta. Tätä en pidä kuitenkaan ongelmana, sillä harvoin kuvan pääasia on reunoilla, ja keskustan piirto on kuitenkin riittävän hyvä. On myös muistettava, että täydellä 1.8:n aukolla syvyysterävyysalue on lyhyt.
Hevoskuljetusautokuvassa reunat ovat epätarkempia molemmista edellä mainituista syistä.
Kiinnityslenkkikuvassa kohde on keskellä, ja isoa aukkoa hyödynnetään taustan häivyttämisessä.
Esimerkkinä lyhyestä syvyysterävyydestä täydellä aukolla olkoon parvekkeen pöydällä pötköttävä Joona-kissani.
Aukkoa pienentämällä kuva terävöityy, mutta erinomaisen terävä piirto ei reunoilla ole koskaan - toki riittävän hyvä useimpiin tarkoituksiin. Heijastukset eivät ole häirinneet, mutta kromaattinen aberraatio on kulmissa melko voimakasta, kuten alakuvassa vasemmalla ylhäällä rakennuksen reunassa ja vasemmalla alhaalla herran housun lahkeissa.
Kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen tähän objektiiviin. Se on pienikokoinen ja keveä, tarkennus on nopea ja luotettava, vinjetointia ei juurikaan ole, ja kuvanlaatu on aivan riittävä lehtikuvaukseen. Tuotekuvaukseen tai muuten erittäin tarkkoja yksityiskohtia vaativaan kuvaukseen en tätä lasia kuitenkaan käyttäisi, mihin taas Sigman 50 mm f/1.4:ää voisi hyvinkin käyttää.
Sakari Hannula