Olympus E-P2 on PEN-perheen toinen kamera ja eroaa ensimmäisestä E-P1 mallista lähinnä erillisen sähköisen etsimensä ansiosta. E-P2:n hintaan kuuluu salamakenkään kiinnittyvä erillinen sähköinen etsin, jonka käyttö E-P1:n kanssa ei ole mahdollista ollenkaan.
E-P2 on tukevan tuntuinen rakenteeltaan, joka tuntuu myös painossa. Olympus ei ole varsinaisesti painava, mutta tuntuu painavammalta kuin koko antaisi olettaa. Säätönamikat ovat samanlaiset kuin E-P1 mallissakin ja käyttömukavuus on hyvä. Kamerasta saa kohtuullisen hyvän kuvausotteen ja varsinkin ylempi takaseinän säätörulla osuu mukavasti peukalon alle.
Takaseinän alempi säätökiekko, joka toimii myös monivalitsimena on käyttömukavuudeltaan selvästi peukalorullaa huonompi. Monivalitsin toimii hyvin, mutta nimenomaan pyöritettävä säätökiekko on hieman huteran tuntuinen.
Säätörullien ja painikkeiden toimintoja voi kustomoida, joka auttaa kullekin sopivan käyttöympäristön löytymistä. Valikkojen rakenne on looginen ja pienen harjoittelun jälkeen asiat löytyvät nopeasti. Tärkeimpiin säätöihin pääsee käsiksi suoraan takaseinän napeilla menemättä valikoiden syvyyksiin.
Sähköinen etsin on hyvä lisä ja on useimmissa tapauksissa takanäyttöä parempi vaihtoehto. Etsimen kuva on parhaasta päästä omassa lajissaan ja ehkä jopa parempi kuin kaikista pienimmät edullisten peilikameroiden etsinkuvat.
Etsin kääntyy n. 90 astetta ylöspäin ja mahdollistaa siten myös yläviistosta tähtäilyn. Etsimessä on diopterin korjaus ja etsinkuva näkyy kokonaan silmälasienkin läpi katseltuna. Etsimessä saisi olla lukitus salamakenkään, sillä joissakin tilanteissa etsin saattaa liukua osittain pois paikaltaan. Etsin on myös suhteellisen kookas ja lisää kameran ulkomittoja juuri sen verran, että takin tasku alkaa ahdistaa.
En ole koskaan ollut ohjelmoidun valotuksen täysautomaatin ystävä, mutta viime aikoina olen sitä käyttänyt paljonkin pokkareilla kuvatessani. Käytin P-asentoa myös Olympuksen kanssa ja se tuntui oikelta vaihtoehdolta, kun valotuksen korjaus oli peukalolla.
Täysautomaatti toimii hyvin kameroissa, joissa himmenninaukon valinta ei vaikuta liikaa kuvaustulokseen. Pokkareilla syväterävyyttä ei käytännössä voi säätää ollenkaan ja siksi on oikeastaan ihan sama mikä kuvauksessa käytetty aukko on.
Olympuksella aukko vaikuttaa enemmän kuin pokkarilla, mutta 17 mm polttovälillä syväterävyys on melko iso kaikilla aukoilla aivan lähietäisyyksiä lukuunottamatta. Etsin näyttää kameran valitsemat arvot, joista halutessaan voi poiketa ohjelmaa siirtämällä.
Paha puute on automaattisen herkkyyden näyttämättä jättäminen etsimessä. Vaikka annankin kameran valita ajan, aukon ja herkkyyden, niin haluan silti nähdä kaikki kameran valitsemat arvot.
Käytössä Olympus E-P2 on mukava, mutta sopii parhaiten rauhalliseen kuvausrytmiin. Olympuksen tarkennus toimii muuten hyvin, mutta nopeutta voisi olla hieman enemmän ja siksi rajun toiminnan kuvaaminen ei ole mukavinta.
Kasvojentunnistus osoittatui käteväksi ja toimivaksi, mutta jotkut naamiaisasut olivat liian haasteellisia tunnistukselle. Tavalliset kasvot tunnistatuivat hyvin.
Kuvan tekninen laatu on hyvä, eikä huonoista kuvista voi syyttää kameraa. Kuvanvakaaja on melko tehokas ja vaikka aikaisemmin sitä hieman moitinkin, niin onnistuin kuvaamaan aivan kelvollisia kuvia käsivaralta jopa 1/2 sekunnin valotusajalla.
Olympus E-P2 mahtuu isoon taskuun ilman etsintä ja on siksi mainio kamera esim. matkalle. Yleisobjektiiviksi valitsisin ehkä Panasonicin 20 mm f/1.7 hyvän valovoiman vuoksi, mutta ei Olympuksen oma 17 mm f/2.8 ole huono valinta sekään. Kuvasin kaikki kuvat juuri tuolla Olympuksen 17 mm objektiivilla, koska olin matkalla ja halusin pienen kameran mukaani.
