Olen lähes koko digiajan kuvannut kahdella rungolla, joissa kummassakin zoomi kiinni. Toisessa rungossa 24 - 70 millinen ja toisessa 70 - 200 millinen. Näin minun ei juurikaan tarvitse vaihdella objektiiveja eikä kameran kennolle pääse helposti pölyä. Zoomit ovat jo pitkään olleet optisesti laadukkaita ja valovoimaakin on tyydyttävästi. Zoomit ovat myös painavia ja isoja, ainakin Canonin valovoimaiset L-sarjan vermeet.
Filmiaikoina minulla oli kolme Nikon runkoa, joissa kiinni olivat 24, 35 ja 85 milliset objektiivit. Näillä hallitsin 90% kuvaustilanteista helposti. Kaikki nuo objektiivit olivat valovoimaisia, mutta silti suhteellisen pienikokoisia.
Eilen minun oli määrä kuvata erään yrityksen toimitusjohtaja lehden kuvitukseksi ja päätin jättää zoomit kotiin pitkästä aikaa. Toiseen runkoon kiinnitin 35 millisen ja toiseen 85 millisen objektiivin. Kamerareppu oli oudon kevyt ja puoliksi tyhjä. Tiesin, että kuvaus hoituisi mainituilla polttoväleillä, mutta silti jännitti hieman, koska olen jo tottunut zoomien joustavuuteen. Kuvaus sujui mainiosti ja mieleen tulivat vanhat hyvät ajat. Taidan vastaisuudessa kuvata enemmän kiinteillä laseilla. Kuvat ovat terävämpiä kuin zoomilla otetut ja suurempi kuvausaukko tekee terävyysalueen ulkopuolisesta osasta kauniimman.
Kuvaa tulee myös ehkä suunniteltua huolellisemmin, koska objektiivin polttoväli pitää päättää etukäteen ja polttovälivalikoima on rajallinen. Jos kuvaaminen teknisenä suorituksena vaatii hieman ponnisteluja, niin silloin yleensä miettii huolella etukäteen miten kuvauskohteen haluaa tallentaa.
Yllä oleva kuva on valaistu kuvassa näkyvillä valaisimilla sekä vasemmalta tulevalla salamalla, joka on kääntösuodattimella muutettu keinovalon väriseksi. Näin kaikki kuvassa olevat valonlähteet ovat suunnilleen samanvärisiä. Yritys, jossa kuvasin maahantuo ja myy valaisimia kotiin, toimistoon ja muualle, joten otin siksi valaisimia kuvaan mukaan. Valotus aukolla 2 ja ajalla 1/160 sekuntia.
