Ainoa omistamani skanneri on halpis tasomallinen Canon Lide 25, jolla voi hätätilassa digitoida paperikuvia tai muita paperilla olevia kuviota, kuten kirjoitusta. Valokuvien skannausjälki on oikeastaan ihmeen hyvä tällaiselle halpamallille. Negojen tai diojen skannaus tuolla härvelillä ei tietenkään onnaa. Pengoin vanhoja negojani ja halusin niistä muutaman numeeriseen muotoon. Nuo nimenomaiset negat olivat 120-filmille kuvattuja ja kooltaan 6x6 cm, joten ihan tavallinen filmiskannerikaan ei kelpaisi.
Päätin kokeilla valokuvaamalla. Laitoin negan valopöydälle, maskasin mustalla pahvilla kuvattavan ruudun ja kuvasin. Käytin 35 mm objektiivia, koska se sattui olemaan kamerassa kiinni :-) Laiskana kuvasin käsivaralta aukolla 4, jolloin ajaksi tuli 1/125 sekuntia ISO 500:lla. Lähimmällä tarkennusetäisyydellä nega ei täyttänyt koko ruutua, mutta lopputulos on kooltaan n. 1800 pikseliä kanttiinsa, joka riittää pieniin tulosteisiin ja nettiin aivan hyvin.
Negan kääntäminen posaksi voi olla hankalaa, mutta selvisin siitäkin kohtuullisen vaivattomasti. Kuvasin RAWia, tietenkin, ja Lightroomissa otin pipetillä valkotasapainon värinegan punaisen ruskeasta pohjasävystä. Avasin sitten kuvan Photoshopissa, jossa käänsin negan posaksi invert-komennolla. Värit menivät lähes kohdalleen ja pieni väribalanssin hienosäätö lisättynä pienellä kurvien kääntelyllä asettivat väriskaalan suht hyvin tasapainoon.
Tämä on kohtuullisen toimiva keino satunnaiseen negojen digitointiin, jos ei satu omistamaan filmiskanneria. Makro-objektiivilla ja jalustalla saa paremman tarkkuuden sekä myös kinonegat tallennettua.
Huomenna kerron miksi reprosin vanhoja negojani ja näytän myös muutaman lopputuloksen.
