Salamalla ikunaa vasten

Lukijan kysymys


"Minulla on salaman kanssa, eritoten suoran, sellainen ongelma että tietyissä tilanteissa kuvaan tulee kiiltävistä pinnoista, kuten ikkunalasit ja silmälasit, ikäviä heijastuksia.

Olisiko ammattilaisten vinkkipussisssa mitään keinoja epätöivottujen heijastusten välttämiseksi salamalla kuvatessa?

Esimerkiksi olisi kotona halunut ikuistaa tuossa taannoin perheenjäsenemme siten, että he olivat ikkunan vieressä ja takaa olisi avautunut kaunis ja kiva-valoinen (ja valkoinen) talvimaisema. No oikein kelvollista
kuvaa ei tullut aikaiseksi, koska salama ja tasovalo ottivat kovia heijastuksia ikkunalasista tai sitten salaman teho ei enää riittänyt kompoensoimaan ikkunasta tulevaa laskevan auringon valoa.

Ainoa minkä keksin kunnollisen kuvan aikaansaamiseksi olisi ollut se että joku avustaja olisi pitänyt tasovaloa niin ylhäällä, että siitä langennut valo olisi heijastunut ikkunaan lainkaan. No valitettavasti avustajaa ei ollut ja tilan kattokin aika matala, joten sain aikaiseksi vain heijastelevia tai alivaloittuneita kuvia.

Huomioikaa että olen amatööri, ehkä joku toinen olisi tässä tilanteessa saanut aikaan kelpo kuvan."


Vastaus


Valon heijastuskulma on sama kuin tulokulma. Salama pitää olla sellaisessa paikassa, että ikkunalasista heijastuva salaman valo ei osu kameran objektiiviin.


Tutkitaan asiaa parin esimerkin avulla. Valitettavasti apulainen lähti jo viikonlopun viettoon, joten jouduin esimerkkikuvia tehdessäni tyytymään pelkkiin apulaisen vaatteisiin.


Alla kuva ilman salamaa ikkunaa vasten kuvattuna. Valotus ulkomaiseman mukaan ja siksi sisällä oleva kohde on pelkkä siluetti.

Alla sama asetelma, mutta kohde näkyy nyt edellistä kuvaa paremmin kameran salaman valaisemana. Salama näkyy heijastuksena ikkunasta, koska salaman valo heijastuu takaisin kameraan. Valotus kuten edellisessäkin ja salama automaatilla.

Tässä kuvassa olen siirtynyt niin, että kohde peittää salaman heijastuksen ikkunasta. Tämä on yksi tapa hävittää heijastus, jos kuvaaminen vain on mahdollista sopivasta kuvakulmasta. Toinen konsti on siirtyä kuvaamaan sen verran sivusta, että salaman heijastus ei osu kameraan. Aina siirtyminen ei ole käytännöllistä, koska samalla muuttuu kuvan sommittelu. Salaman laittaminen jalustalle kamerasta erilleen on paras ratkaisu.

Alla olevissa kahdessa kuvassa olen laittanut salaman jalustalle ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Salama on niin ylhäällä, että valon heijastus ei osu kameraan. Salaman voi laittaa myös esim. kirjahyllyyn, tuolille jne., jos jalustaa ei satu olemaan käsillä.

Mites sitten katon kautta heijastettu salama? No, siinäkin voi ongelmia tulla, kuten alla näkyy. Kuvaajan heijastus näkyy ikkunassa ja lisäksi jotain muutakin huoneessa olevaa.

Sitten vielä ne silmälasit, joihin pätee ihan sama juttu. Alla havainnollinen piirros aiheesta.

Jos salaman valotus ei osu kohdalleen, niin silloin pitää kamerasta käsin korjata salaman valotusta. Jos kohde on tumma, niin korjataan salamaa ylivalottamaan eli plussaa ja jos kohde on liian vaalea niin päin vastoin. 


Tämäkin on sellainen kuvaustilanne, jota kannattaa harjoitella ja kokeilla, koska vain niin voi oppia. Kokeilu pitää tehdä järjestelmällisesti ja muuttaa vain yhtä asiaa kerrallaan.

Nikon TTL-salaman tuunausta

Joillakin sisäänrakennetulla salamalla varustetuilla Nikon-kameroilla voi ohjata langattomasti erillisiä Nikonin järjestelmän kanssa yhteensopivia salamlaitteita, kuten esim. Nikon SB-900. Kameran sisäänrakennettua salamaa voi käyttää erillisen salaman kanssa yhdessä valaisemaan kohdetta tai pelkästään ohjaustilassa, jolloin kameran salama välittää vain ohjaussignaalin erilliselle salamalle.

Ohjaustilassakin kameran salama välähtää, joka voi näkyä kuvauskohteessa, jos se on lähellä kameraa.   Tästä oli pieni juttu kuukausi sitten.

Varsinkin suurta kuvausaukkoa tai korkeaa herkkyyttä käyttäessä kameran ohjaussalama näkyy hyvin kuvassa. Olen joskus joutunut suunnittelemaan valaistuksen uusiksi, kun ohjaussalama on käytännössä pilannut kuvan.

Ohjaussignaali välitetään erilliselle salamalle kameran salamalla, mutta ohjaamiseen käytetään infrapunavaloa. Kameran salaman voi eliminoida käytännössä kokonaan laittamalla välähdysikkunan eteen infrapunasuodattimen. Näin ohjaussignaali välittyy, mutta näkyvä valo ei pilaa kuvaa.

Liimasin oman Nikon D700 kamerani salaman eteen kaksipuolisella teipillä 26 x 10 mm palan infrapunasuodatinta ja lopputulos on juuri haluamani. Kameran oma salama ei valaise mitään, mutta sillä voi ohjata erillistä salamaa.

Suodattimena käytin Lee Filtersin objektiivin eteen laitettavaa infrapunakuvaamiseen tarkoitettua suodatinta, josta leikkasin sopivan palan. Suodatinta myydään 100 x 100 mm kokoisena, joten siitä leikkaa helposti yli 30 kpl Nikon D700:n salamaan sopivaa suodatinta. Jos leikkaa suodattimet vain pariin kolmeen kameraan, niin jäljelle jää vielä tarpeeksi iso pala vaikka kuvaamiseenkin.

Tämän virittelyn jälkeen kameran omaa salamaa ei voi käyttää valaisuun, mutta minä en ole sillä koskaan mitään valaissut muutenkaan, joten se ei ole ongelma. Suosittelen tätä tuunausta, jos yllä mainitun kaltaisia ongelmia on ollut salamavalaisussa. Tämä toiminee muidenkin vastaavaa salamajärjestelmää käyttävien kameroiden kanssa.

Nikonilla on tähän ongelmaan oma ratkaisu, joka voi toimia joissakin tilanteissa, mutta minusta se ei näytä käytännölliseltä.

Miksi mustavalkoiset kuvat ovatkin värillisiä?

Lukija kertoi teettäneensä mustavalkoisia kuvia, mutta ihmettelee miksi kuvat sinertävät.

Isot kuvanvalmistamot tekevät mustavalkoiset kuvat samalle väripaperille samassa väriprosessissa kuin värikuvatkin. Kehitysprosessi elää hieman kaiken aikaa ja kuviin tulee pientä värivirhettä. Värikuvissa pieniä värivirheitä on mustavalkoista vaikeampi havaita ja koska suurin osa kuvista on värikuvia, niin prosessin pieni vaihtelu toleranssin rajoissa ei käytännössä haittaa.

Mustavalkoisessa kuvassa pienikin värisävy on helposti havaittavissa, varsinkin vaaleissa sävyissä, ja siksi massatuotantona tekevissä kuvanvalmistamoissa voi olla vaikea teettää neutraaleja mustavalkokuvia. Joillakin valmistamoilla on oma väriprofiili, josta voi olla apua. Mustavalkoisen voi tehdä rgb-kuvana ja asettaa sitten kuvalle valmistamon oma profiili. Tämä voi auttaa neutraalin mustavalkoisen saamiseksi.

Paras tapa on tehdä itse mustavalkoiset tai teettää ammattivedoksia valmistavassa paikassa. Isossa valmistamossa kuvat ovat halvempia, mutta kääntöpuolena on massatuotannon väljät toleranssit.

Vanhan ajan mustavalkopaperi ei toista värejä ja siksi perinteistä mustavalkotekniikkaa käyttämällä ei voi saada aikaan värivirheitä.

Kuvasin yllä olevan kuvan eilen illalla Stockmannin kellon alla Helsingissä Nikon D700 kameralla ja Nikkor Ai 50 mm f/2 objektiivilla. Muutin kuvan mustavalkoiseksi Lightroomissa ja annoin lopuksi pienen sinertävän sävyn.

Mustavalkoista

Minä pidän mustavalkokuvista, pidän niistä paljon. Eräs lukija arveli alatyylin ilmaisulla, että teen mv-kuvia, koska värit ovat huonot tai pilalla. Eräässä mielessä se on totta, sillä jotkut kuvat toimivat paremmin harmaan sävyissä kuin väreissä. Harmaansävyissä kirkkaat värit eivät hypi silmille ja näkymä voi olla rauhallisempi.

Minulla ei ole mitään erityisiä ohjelmia tai plugeja mv-kuvien tekoon, vaan teen ne Lightroomissa melko suoraviivaisesti. Jokainen kuva pitää kuitenkin säätää erikseen, koska harmaasävyt käyttäytyvät eri tavalla kuin värit. Mustavalkoisessahan esim. vihreä ja punainen voivat olla saman sävyiset, eivätkä ne erotu toisistaan, toisin kuin värikuvassa.

Värilämpötilaa säätämällä voi vaikuttaa harmaasävyjen asteikkoon, mutta osavärejä säätämällä voi jonkin tietyn värin sävyä nostaa tai laskea. Ylläoleva värikuva on muutettu mustavalkoiseksi suoraan ja vieressä ovat Lightroomin säätimet. Mustavalkoiseen LR on arponut automaatilla sopivat arvot osaväreille. Hyvin usein LR:n antamat arvot toimivat, eikä niitä tarvitse hienosäätää.

Alla olevaa kuvaa olen säädellyt; värilämpötila, kontrasti ovat erilaiset kuin värikuvassa, mutta olen myös tiputtanyt sinisen ja akvamariinin sävyjä sekä nostanut vihreän sävyjä. Taivas alkaa alaosastaan jo muuttua harmaaksi samoin kuin vasemman reunan pilvihaituvat, koska sävyissä ei riitä pelivaraa. Sininen taivas on paljon yläkuvaa tummempi ja pilvet erottuvat paremmin.

Kannattaa kokeilla erilaisia asetuksia mustavalkomuunnokselle. Erilaiset aiheet tarvitsevat erilaisia säätöjä, eikä kaikille kuville sopivaa yleisasetusta ole. Usein mustavalkoinen kuva paranee nostamalla kontrastia väriversioon verrattuna ja monesti pieni vinjetointikin nostaa aihetta esiin. Rakeiset eli kohinaiset kuvat toimivat joskus tosi hienosti mustavalkeina.

Lightroomissa on myös mahdollisuus tehdä sävytettyjä harmaasävykuvia. Split Toning säätimillä kuvan vaaleille ja tummille sävyille voi valita oman sävynsä ja niiden tasapainoa voi säätää. Kuvasta voi tehdä kauttaaltaan saman sävyisen vetämällä Balance-säätimen toiseen reunaan tai valitsemalla saman sävyn sekä vaaleille että tummille sävyille. Alla esimerkki säätimineen.

Minä haen mv-kuviini yleensä perinteisen vedoksen tunnelmaa, mutta jokaisella meillä on oma mieltymyksensä ja yritän tässä antaa ideoita, joita jokainen voi soveltaa makunsa mukaan. Nyt sitten vaan testaamaan.

Salamalla valaistua, osa1

Minulta on pyydetty kovasti valaisuohjeita salamalle. Mitä kukakin sitten valaisuohjeilla tarkoittaa? Se on hyvä kysymys, johon oikea vastaus riippuu kysymyksen esittäjästä. Tässä tulee joitakin aivan perusteita, sillä jostain on aloitettava.

Tässsä ja tulevissa valaisujutuissa käytän seuraavia sanoja: pikkusalama ja studiosalama. Pikkusalama tarkoittaa kameraan kiinnitettävää salamaa, esim. Nikon SB-900 tai Canon 580 EX. Studiosalama tarkoittaa verkkovirralla toimivaa studiokäyttöön tarkoitettua salamalaitetta, kuten Elinchrom D-lite 2, Elinchrom Digital 3000 AS tai Multiblitz Profilux.

Pohditaan aluksi hieman, että miksi haluamme valaista jonkin kohteen? Joulukuussa yksi vastaus kuuluu: on pimeää. Se on yksi syy, mutta se on myös varsin alkukantainen ja yleisluontoinen syy. Jos on pimeää, niin mikä tahansa valo käy, jos muita tavoitteita ole kuin valon määrän lisääminen.

Minä ja toivottavasti myös te, tämän blogin lukijat, haluatte määrän sijasta laatua, josta päästään toiseen hyvään syyhyn valaista kuvauskohde. Toinen hyvä syy jonkin kohteen valaisuun on tietenkin se, että haluamme saada kohteen näyttämään siltä kuin itse haluamme. Toisin sanoen vallitseva valaistus ei tyydytä laadultaan, eikä ehkä määrältäänkään.

Valokuvaajalla pitäisikin valaistusta suunntellessaan olla selkeä päämäärä. Haluaako kuvaaja ehkä jäljitellä tiettyä luonnonvaloa, haluaako hän esittää kohteensa mahdollisimman dramaattisesti, vaiko kenties neutraalisti dokumentoiden?

Kuten kahdesta ylläolevasta Nikon D300s + 35 mm f/1.8 + SB-900 yhdistelmällä kuvatusta esimerkistä näkyy, niin valaisua muuttelemalla samasta kohteesta voi saada ainakin kaksi tunnelmaltaan aivan erilaista valokuvaa.

Ylempi kuva toteaa hyvin arkisesti, että siinä on hedelmiä pyyhkeen päällä. Alempi kuva voi saada jotain liikettä jopa katsojan mielikuvitukseen, mutta ainakin kuva-ala on ylempää kuvaa tehokkaammin käytetty varjojen toimiessa osana kuvaa.

Valaisussa yksinkertainen on kaunista. Kyllä taitavasti tehtyjä monen lampun valaisujakin tehdään joka päivä, mutta vaikeusaste ja työmäärä kasvavat eksponentiaalisesti suhteessa valojen lukumäärään.

Valaisun opettelu kannattaa aloittaa yhdellä valolla ihan selkeyden vuoksi ja yhdellä valolla tekee ihmeitä, jos tietää mitä tekee.

Valojen, esim. salaman, käyttö ei saisi olla itsetarkoitus. Jos vallitseva valo toimii, niin sitä kannattaa hyödyntää.

Jos ajatellaan salaman valoa vain valona, niin se on ihan samanlaista valoa kuin kaikki muukin. Samanlainen valaistus voidaan tehdä sekä kuumilla valoilla että salamalla. Joissakin tilanteissa ensin mainittu on kätevämpi ja toisissa tilanteissa jälkimmäinen on parempi.

Salamavalolla on joitakin erityispiirteitä verrattuna jatkuvaan valoon, eli niin sanottuihin kuumiin valoihin. Yksi salaman ominaisuus on kyky pysäyttää liike sopivissa olusuhteissa.

Valaisun opetteluun kuumat valot ovat ehdottomasti salamaa parempi vaihtoehto, koska valaistuksen voi nähdä kaiken aikaa samoin kuin siihen tehtävät muutokset. Tässä jutussa olevia kuvia varten väläyttelin salamaa aika monta kertaa, koska varjot eivät osuneet kohdalleen. Kuumalla valolla, esim. halogeenilla olisin nähnyt varjot kaiken aikaa.

Studiosalamassa on niin sanottu ohjausvalo, joka näyttää mihin salaman valo lankeaa ja miten varjot muodostuvat kuvassa. Kaikissa tilanteissa ohjausvalo ei kuitenkaan ole aivan tarkka ja salamalla valotettu kuva sattaa olla hieman erilainen kuin ohjausvalojen näyttämä näkymä.

Luovaan salamavalaisuun tarvitaan salamalaite, jonka tehoa voi säätää käsin. Salaman lisäksi tarvitaan jokin väline, jolla kamerasta irrallaan oleva salama saadaan välähtämään silloin, kun kameran suljin on auki. Yleisin ja edullisin vaihtoehto on täsmäysjohto, jolla salama liitetään kameraan. Toinen vaihtoehto, joka ei nykyään välttämättä ole edes kallis, on langattomasti toimiva radio-orja eli radiosynkka.

Sateenvarjo tai pieni tasovalo ovat myös suositeltavia varusteita, sillä näillä salaman valoa voi pehmentää. Kumpikaan ei ole kallis varuste ja niiden avulla salaman käyttömahdollisuudet kasvavat.

Salamavalolle tarkoitettu valotusmittari on hyödyllinen varuste, mutta ei aivan välttämätön. Suosittelen kuitenkin mittaria, koska kameran näytöltä ei aina voi arvioida valotusta kovin tarkasti. Salamamittarilla on myös helppo nähdä salamasta tulevan valon todellinen määrä ja esim. kahden valon välinen valosuhde. Kaksi valoa tässä yhteydessä tarkoittaa mitä tahansa valoa, siis esim. vallitsevaa- ja salaman valoa.

Jotta nämä jutut pysyisivät kohtuullisuuden rajoissa pituudeltaan, niin tänään päätetään tähän. Seuraavassa osassa ryhdytään valaisemaan ja pohtitaan esimerkkikuvien avulla miten valon laatu ja suunta vaikuttavat lopputulokseen. Salamavalon käsisäätöjä käydään myös läpi, koska se tuntuu olevan, ainakin kuulopuheiden perusteella, aloittelijalle hankala asia.

Toivon tästä aiheesta kommentteja ja kysymyksiä.

Kerrottakoon vielä miten olen valaissut nuo kaksi jutun keskellä olevaa kuvaa. Molemmat kuvat on kuvattu Nikon D300s kameralla ja Nikkor DX 35 mm f/1.8 objektiivilla. Valotusaika oli molemmissa kuvissa 1/125 s., mutta sillä ei tässä ollut paljon merkitystä, koska kuvasin hämärässä studiossa.

Ylempi kuva on valaistu Nikon SB-900 salamalla, jonka edessä oli 30 x 40 cm tasovalo. Valo oli aivan kameran vieressä ja valon suunta siis kameran suunnasta. Salama oli käsisäädöllä ja valoteho oli 1/8, jolla kuvausaukoksi tuli f/11. Valo oli n. 70 cm päässä kohteesta.

Alempi kuva, kuten myös jutun avauskuva, on valaistu Nikon SB-900 salamalla, jonka valokeila oli säädetty 200 mm polttovälille. Halusin mahdollismman kapean valokeilan ja siksi 200 mm asento. Valo oli vasemmalla n. 60 cm päässä kohteesta ja n. 10 cm korkeammalla kuin pöytä, jolla kuvauskohde oli. Salama oli käsisäädöllä ja valoteho oli 1/32, jolla kuvausaukoksi tuli f/11. Salaman väläytin molemmissa kuvissa Multiblitz radiosynkalla langattomasti.

Valaisuohjeet koko perheen peli-iltaa varten

Kuvasin pitkästä aikaa kuvatoimistokuvaa, kun kokonainen perhe oli lupautunut malliksi. Teimme muutamia eri aiheita ja sommitelmia, mutta suosikkini on tämä videopeliteema.

Halusin tehdä kuvan, jossa koko perhe pelaa tai osallistuu jotenkin videopelin pelaamiseen. Valaistuksen piti olla dramaattinen ja näyttää pelitilanteelta.

Aloitin laittamalla lattilalle sohvan eteen yhden salaman, jossa oli perusheijastin ja hunajakenno. En halunnut valon leviävän ympäri asuntoa ja siksi laitoin hunajakennon, joka rajaa valoa pehmeästi.

Laitoin valon eteen myös sinisen värikalvon. Sininen kalvo, jota käytin on niin sanottu half blue, 1/2 CTO, joka on tarkoitettu keinovalon osittaiseen kääntämiseen kohti päivänvaloa. Minulla kalvo oli salaman edessä, koska halusin salaman valosta hieman viileän sinistä.

Sininen valo osoitti nyt sohvaa kohti ja esitti videopelin ruudusta tulevaa valoa, mutta kuvasta tuntui puuttuvan jotakin. Pelkkä videopelin valo ei tuntunut riittävältä, joten laitoin vielä sohvan sivuille molemmille puolille n. parin metrin päähän salamat. Nämä valot olivat jalustoilla n. 1,5 m korkeudella.

Halusin näiden kahden sivulta tulevan salaman antavan mielikuvan jostakin asunnossa olevasta valonlähteestä. Halusin myös, että valo osuu vain tarkoin rajatulle alueelle ja siksi laitoin molempiin valoihin kapeat hunajakennot, mutta en käyttänyt mitään värikalvoja.

Olin kuvatessani polvillani ja kuvasin lattialla olevan valon yläpuolelta. Ohjasin malleja katsomaan lähelle lattialla olevaa valoa, jotta syntyisi mielikuva peliruutuun katsomisesta.

Loistavia malleja muuten koko perhe, katsokaa vaikka ilmeitä. Kiitos malleille vielä kerran!

Salamalaitteet olivat Elinchrome 300 ja 600 Ws kompaktisalamoita. Kuvasin Nikon D700 kameralla ja 24 - 70 mm objektiivilla. Muut kriittiset tiedot ovat: polttoväli 26 mm, aukko f/8, aika 1/40 s., ISO 200 ja valkotasapaino päivänvalolle. Kuva on melko suoraan kamerasta. Tein ainoastaan aivan pieniä sävynsäätöjä.

KORJAUS: Tarkkavainen lukija huomasi virheen tekstissä. Käyttämäni varikalvo on tietenkin Half Blue 1/2 CTB, eikä suinkaan CTO, joka on oranssi.