Onko unelma toteutunut?





Olympus julkisti hiljattain uuden kameran, Olympus PEN E-P1. Tämä kamera on Micro 4/3 järjestelmän laite, johon Panasonic on aiemmin tehnyt kaksi kameraa. Olympuksen esikoinen tähän järjestelmään eroaa Panasonicin kameroista rohkeammalla ja pelkistetymmällä muotoilulla. Olympus käyttää vuonna 1959 esitellyn PEN-kameran mainetta uutuuden nosteena.

Olympus PEN E-P1 muistuttaa ulkonöältään takavuosien mittaetsinkameroita, ja tietenkin alkuperäistä PENiä. Minulle tulee mieleen myös Contax G1 ja G2, jollaiset omistin joskus viime vuosituhannella. E-P1 on pieni kamera, selvästi peilikameraa pienempi, mutta selvästi pokkaria suurempi. Olympuksella puhutaan PEN tuoteperheestä, joten lisää samaan sarjaan on tulossa.

Tällä hetkellä saatavana on runko, 17 mm f/2.8 laajakulma ja 14 - 42 mm f/3.5 - 5.6 zoomi, mutta myös muut Micro 4/3 objektiivit sopivat. Sovitteiden avulla voi käyttää muitakin objektiiveja, kuten muita 4/3 järjestelmän putkia, Olympuksen filmioptiikoita tai Leica M-sarjan laseja. Pienikokoinen erillinen salama kuuluu myös PEN järjestelmään, sillä kamerarungossa ei ole salamaa.

Sisäkalut ovat maahantuojan mukaan lähes samat kuin E-620 mallissa, mutta esim. prosessori on uudempaa sukupolvea. Kuvan laatu siis pitäisi olla hyvä. Optinen etsin puuttuu kamerasta kokonaan, mutta 17 mm objektiiviin kuluu salamakenkään kiinnityvä erillinen etsin. Kun lisää objektiiveja tulee, niin kenties ainakin laajakulmiin tulee erillinen etsin mukaan.

Muistikortti on SD, joka on hyvä asia ja paljon parempi kuin Olympuksen pokkareissaan käyttämä xD. Akku on sama BLS-1 kuin esim. E-400 ja E-600 sarjan kameroissa, joka on myös järkevää.

E-P1 ei ole tarkoitettu korvaamaan peilikameraa, vaan kakkoskameraksi tai pokkarista seuraavaksi kuvauskojeeksi. Käyttöliittymä muistuttaakin pokkarin vastaavaa, mutta se ei haittaa ollenkaan. Menurakenne on samanlainen kuin muissakin Olympuksen kameroissa.

Tämä kamera on mukava käsissä ja kuvaaminen on sujuvaa. Kameran takaseinässä on kaksi pyörivää säädintä, toinen on pystyssä oleva rulla peukalolle ja toinen on hieman Canonin peukalopyörylää muistuttava kiekko. Lisäksi takaseinässä on muutama painonappi. Käyttäminen on helppoa varsinkin niille, joille Olympuksen järjestelmäkamerat ovat tuttuja, mutta uskoisin, että muillekin oppimiskynnys on matala.

Tarkennus perustuu kontrastinmittaukseen, kuten pokkareissakin. Tämä menetelmä edellyttää, että jokaisen tarkennuksen yhteydessä tarkennus käy äärilaidasta toiseen löytääkseen isoimman kontrastieron. Tämä lienee syynä siihen, että emme ole ennen Micro 4/3 järjestelmää nähneet vastaavia kameroita. Objektiivissa pitää olla pienet massat ja koko järjestelmä nopeasti reagoiva, jotta tarkennustapahtuma ei kestä liian kauan.

Olympuksen tarkennus toimii nopeasti ja riittää normaaleihin kuvaustilanteisiin varsin hyvin. Tämä kamera ei muutenkaan ole sopiva urheilun tai muun rajun toiminnan kuvaamiseen perinteisessä mielessä.

Tarkennuspisteitä on normaalisti 11, mutta kasvojentunnistus käyttää 25 pistettä. Pisteet ovat melko kattavasti kuva-alueella, jotta sujuva kuvaaminen tältä osin on mahdollista. Käsitarkennuksessa näytön kuva suurenee ja tarkentaminen on miellyttävää parin poikkeusta lukuunottamatta.

Rungossa oleva kuvanvakaaja ei ilmeisesti toimi tarkennuksen aikana, koska kuva heiluu herkästi ja kameraa täytyykin pidellä huolella, jotta tarkennus onnistuu. Hämärässä tarkennuskuva suttaantuu ja tarkentaminen ei ole kovin helppoa. Sanoisin kuitenkin, että sellaisessa valossa, jossa käsivaralta kuvaaminen on mahdollista, niin käsitarkennuskin toimii tyydyttävästi.

Kuvaaminen ja kameran käsittely on oikein sujuvaa. Pidin paljon uudella PENillä kuvaamisesta, mutta mikään ei tietenkään ole täydellistä. Kokeilin sekä 14 - 42 mm zoomia että 17 mm laajakulmaa, joista jälkimmäinen oli oma suosikkini. Tällaiseen kameraan ei zoomi mielestäni kuulu, mutta ymmärrän toki, että zoomi pitää nykymarkkinoille olla, jos kameraa mielii myydä.

Ohjelmoin kameran tarkennuksen peukalonapille ja valotuksen lukituksen laukaisimen etuvedolle. Näin saatoin tarvittaessa tarkentaa käsin eikä laukaisimen painallus sotkenut käsin tarkentamaani etäisyyttä. Valotuksen käsisäätöä kätevämpää oli kuvata aukon esivalinnalla, joka toimikin hyvin yhdistettynä laukaisimen etuvetoon kytkettyyn valotuksen lukitukseen.

Automaattitarkennus toimii siis hyvin ja käsin tarkentaminenkin tyydyttävästi, mutta silti juuri tarkennuksen toimintaan kohdistuu käyttöä ajatellen pahin kritiikkini. Tällainen kamera olisi oiva tilannekamera ja katukuvauskamera, jos objektiivissa olisi etäisyysasteikko ja etäisyyden voisi asettaa asteikon mukaan. Sitten voisi kuvailla erillisestä etsimestä tähtäilemällä erittäin nopeasti ja jopa huomaamattomasti. Lyhyiden polttovälien, esim 17 mm, antama suuri syväterävyysalue auttaisi tässä.

Etäisyyden voi asettaa nytkin käsin tarkentamalla sopivalle etäisyydelle, mutta pienikin kosketus objektiivin tarkennusrenkaaseen muuttaa tarkennusta, jonka uudelleen asettaminen vaatii uuden tähtäyksen näytöltä. Tästä syystä erillinen etsin jäi minulla lähes kokonaan käyttämättä. Tarkennuksen varmistaminen vaatii joka tapauksessa katsomista näytölle ja siksi luontevin tapa onkin kuvata pokkareiden tapaan näytöltä tähdäten. Näyttö on hyvälaatuinen ja esim. kirkaassa auringossa kuvaaminen ei ole ongelma.

Minulle kelpaisi tällainen kamera vaikka ilman automaattitarkennusta, jos käsitarkennus olisi hyvin toteutettu. Kaltaisiani ei kuitenkaan liene tarpeeksi ja tuollaisen kameran myynti voisi jäädä melko vaatimattomaksi.

Kuvan laatua voin arvioida oikeastaan vain kameran tekemien jpg-kuvien perusteella, koska Olympuksen ohjelmisto tekee RAW-kuvalle hyvin pitkälle samat asiat kuin kamerakin.

Kuvan laadun pitäisi olla samaa tasoa kuin E-620 mallissakin, mutta kameran kuvat olivat mielestäni hieman liikaa prosessoidun näköisiä vaikka kokeilin eri asetuksilla. Kohinanpoisto suttaa kuvaa huomattavasti, mutta ilman taas kohinaa tulee näkyviin jopa ISO 200 asetuksella.

Kuva on parhaimmillaan terävä ja sävykäs, mutta odotin ehkä hieman parempaa kokonaisuutta tässä suhteessa. Tämä arvio perustuu kuitenkin jpg-kuviin ja lopullisen arvioni voin esitää vasta, kun saan RAW-kuvat auki esim. Lightroomilla. Pelkästään jpg-kuvia katselemalla olisin arvioinut monen muunkin kameran kuvanlaadun melko keskinkertaisiksi.

Olympuksen kuvanlaatu on ollut uusimmissa malleissa erittäin hyvä, joten ei ehkä pidä muodostaa hätiköityjä johtopäätöksiä.

Herkkyyttä on luvattu peräti ISO 6400 asti, mutta tuo on paras jättää viimeiseksi hätävaraksi, jos mitään muuta mahdollisuutta kuvan saamiseksi ei ole. Kuvanvakaaja on rungossa ja toimii niin kuin pitääkin.

Molemmat objektiivit noudattavat Olympuksen hyvää linjaa optisessa suorituskyvyssä. Kahden objektiivin ja rungon yhdistelmällä kattaa oikeastaan kaiken tarvittavan. Tällaisen kameran yhteyteen ei mielestäni kuulu pikkuteleä ( tässä tapauksessa n. 50 mm ) pidempää putkea, mutta sellaisen käyttömahdollisuus on toki hyvä asia.

Kiinteä 17 mm laajakulma, joka vastaa kuvakulmaltaan kinokameran 34 millistä on valovoimaltaan f/2.8. Moni olisi varmaan toivonut parempaakin valovoimaa, mutta toisaalta objektiivin koko on näin voitu pitää todella pienenä. Parempaa valovoimaa saattaa olla tulossa, mutta sen näkee sitten joskus.

Tämä pannukakku muistuttaa monessa suhteessa Olympuksen 25 mm pannaria E-sarjan kameroihin. Optisesti 17 mm on muuten hyvä, mutta kromaattisia aberraatioita näkyy kuvassa turhan paljon, aivan kuten 25 milliselläkin. Aberraatiot saa korjattua jälkikäteen, mutta pieni lisävaiva siitä on.

Zoomissa on mielenkintoinen rakenne, jolla objektiivi saadaan pieneen tilaan kuljetuksen ajaksi. Zoomausrengasta kiertämällä ikään kuin yli asteikon kakkula menee kasaan ja tosi lyhyeksi. Kuvasin zoomilla vähemmän kuin 17 millisellä, mutta suorituskyvyltään 14 - 42 millinen vastaa aikalailla E-sarjan vastaavaa lasia.

Kokonaisuutena Olympus PEN E-P1 on erittäin kiintoisa uutuus ja siinä hyvät ainekset menestykseen. Tässä on ensimmäinen hyvä ja konkrettinen osoitus siitä mitä 4/3 järjestelmä voi olla. Oikeasti pieni kamera hyvällä kuvanlaadulla ja vaihdettavilla objektiiveilla.

Hinnaltaan ( 749,90 euroa ) PEN runko ja 14 - 42 mm zoomi on samassa luokassa kuin E-620 ja vastaava zoomi. Oma valintani näistä kahdesta olisi ilman muuta PEN, mutta 17 mm pannarilla ( 849,90 euroa ). Runko ja molemmat objektiivit kittinä maksaa 949,90 euroa. Erillinen etsin kuuluu hintaan 17 mm objektiivin mukana.

Nautin PENillä kuvaamisesta ja vaikka kameran jpg-kuvat eivät aivan vastanneet odotuksiani, niin siltikin pidän kuvan laatua hyvänä. Mielenkiintoista nähdä millaiseksi PEN tuoteperhe kasvaa ja tekeekö joku muu valmistaja jotain samankaltaista.

Ylhäällä on tuotekuvassa PENin vierellä Olympus XA, joka oli maailman pienin mittaetsinkamera ja käytti tavallista kinofilmiä.

Dpreview on tehnyt erittäin hyvän katsauksen E-P1:n ominaisuuksiin.
 
Bloggers Team