Nyt on tulosteltu monelle eri tyyppiselle paperille ja ihan ensiksi pitää sanoa, että hyvän näköistä jälkeä tulee. Mustavalkoiset näyttävät ihan oikeilta valokuvilta, kunhan käyttää kunnollista paperia.
Kokeilin kaikkia Hahnemühlen papereita, Ilfordin Galerie Silkiä ja kahta Harmanin paperia. Kaikille noille tulee oikein nättiä jälkeä, mutta kiiltävistä minua eniten miellytti Ilfordin Galerie Silk ja mattapapereista Hahnemühlen Fine Art Photo Rag. Harman Photo Professional Inkjet Gloss FB Al Warmtone ( hieno nimi ) on myös komea paperi, joka on hieman lämminsävyinen kiiltävä paperi. Hahnemühle Bamboo on lämmin mattapaperi, joka myös miellytti silmääni.
Aivan kuten perinteisessä vedostamisessakin, niin myös digipimiössä yhtä hyvää paperia ei voi valita. Jollekin kuvalle sopii lämmin matta ja jollekin kuvalle sopii kylmä kiiltävä paperi.
Kullakin paperivalmistajalla on netissä ohjeet papereille tulostamiseen ja oikeat profiilit. Profiileja on melko hyvin eri tulostimille, mutta aivan halpiskoneille ei niitä löydy. Kokeilemalleni HP B9180 tulostimelle löytyivät sopivat profiilit kaikilta paperivalmistajilta.
Valmistajien ohjeita noudattamalla ja käyttämällä oikeita profiileja pääsee lähes laakista oikeansävyiseen tulosteeseen. Tietenkin edellytyksenä on oikein kalibroitu näyttö.
Mielestäni mustavalkoista ei kannata muovipapereille tulostella, koska jälki on liian muovista. Märkäpimiössä tehdyt mustavalkokuvat muovipaperille voivat näyttää melko hyviltä, mutta tämän kokeilun perusteella mustesuihkulla kannattaa tulostaa muoville ainoastaan värikuvia.
Tässä kokeillut taidepaperit sopivat myös värivedostukseen ja tuovat aivan uusia ulottuvuuksia värikuviin. Filmiaikana värivedostus lumppupaperille edellytti työläitä erikoismenetelmiä, mutta nyt voi väriä suihkia miltei mille paperille tahansa.
Tulostelin 30 x 40 cm kuvia pokkarin viiden megapikselin tiedostoista ja lopputulos oli mielestäni aivan yhtä hyvä kuin vastaavan kokoinen perinteinen vedos suurennettuna kinonegasta, joka on kuvattu Tri-X filmille.
Tulostin myös 39 megapikselin Hasselbladilla kuvaamiani tiedostoja ja kyllähän jälki on komeaa, miltei kolmiulotteisen näköistä. Pikseleillä on merkitystä suhteellisen pienessäkin vedoksessa, aivan kuin ennen vanhaankin negatiivin koolla.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että varsin vähäisistäkin pikseleistä saa erittäin hienon näköisiä isojakin tulosteita, jos kuvan aihe vaan on kohdallaan. Usein kysytään, että riittääkö x määrä pikseleitä y kokoiseen kuvaan? Vastaus on, että kyllä riittää.
Kuvan sisältö ja aihe merkitsevät paljon enemmän kuin pikseleiden määrä. Canon A460 pokkarilla kuvaamani ja HP Photosmart Pro B9180 tulostimella tekemäni A3-kokoiset vedokset ripustaisin ihan milloin vaan näytille.
HP Photosmart Pro B9180 on hintaansa nähden kelpo laite ja tulostusjälki tyydyttänee vaativaakin käyttäjää. Kalliimmissa tulostimissa mustesäiliöt ovat edullisia malleja isommat ja tulostaminen on siltä osin halvempaa. En voi tällä tulostusmäärällä arvioida luotettavasti HP:n musteenkulutusta, mutta ei tankeissa kuitenkaan pyörre käy tulostuksen aikana. Isoja A3+ kokoisia tulosteita voi tehtailla melkoisen kasan yksillä musteilla.
HP maksaa noin 600 euroa, joka on kelpo kasa tuohta, mutta ei mikään käsittämätön summa kuitenkaan.
Jos omistat tulostimen, jolla paksullekin paperille voi väriä ruiskia, niin kokeile ihmeessä joitakin yllämainituista papereista jos et vielä ole niin tehnyt.
Papereita voi ostaa Suomen Interfotosta, joka maahantuo kaikkia kokeiltuja laatuja ja merkkejä.
Yllä oleva kuva fillarista ilman pyöriä ei varsinaisesti liity tähän aiheeseen, mutta sunnuntaina kerron kuinka tein sen ja mihin tarkoitukseen.
