Pikkusalamoilla valaisu on nykyään pop. Niitä käyttää moni kuvaaja aina harrastelijasta ammattilaiseen ja ne, jotka eivät käytä, niin haluaisivat oppia käyttämään. Salamavalaisu on parhaimmillaan, kun salama viedään kamerasta erilleen, mutta silloin pitää päättää kuinka salaman väläytys hoidetaan. Radiolaukaisimet ovat hyvä ratkaisu, mutta moni kameravalmistaja tarjoaa välkyttelyyn infrapunasäteellä toimivaa ratkaisua.
Selvitimme pienen vertailun muodossa kahden suosituimman salamajärjestelmän toimivuutta käytännön tilanteissa ja erityisesti ulkoilmassa. Laitoimme vierekkäin Canon 5D mk2 ja Nikon D700 kamerat, joissa kummassakin oman merkkinsä paras salama ja mittasimme kuinka kauas infrapuna kantaa.
Jokainen kuvaustilanne on ainutlaatuinen ja siksi näitä mittaustuloksia ei voi pitää luotettavina jokaiseen kuvaukseen. Mittaukset näiden kahden salamajärjestelmän välillä tehtiin kuitenkin aina samoissa olosuhteissa ja ovat siten keskenään vertailukelpoiset. Sisätiloissa kantama sivulle tai jopa taakse saattaa olla parempi kuin ulkona, koska infrapunasäde heijastelee seinistä tai muista pinnoista.
Lähettimet
Kokeilimme myös molempien merkkien lähettimiä, mutta niiden osalta tulokset eivät olleet kovin rohkaisevia. Lähettimillä ei voi valaista, sillä ne välittävät käskyjä infrapunan välityksellä salamalle eikä niissä ole välähdyspäätä ollenkaan.
Canonin ST-E2 lähetin on vanhentunut eikä toiminnan tai käytettävyyden osalta vastaa tämän päivän kuvaajan vaatimuksia. Lähettimen kantama on suoraan sanottuna surkea ja sillä voi ohjata vain kahta salamaa automaattivalotuksella. Kannattaa säästää rahaa ja ostaa 580 EX tai vastaava ohjaamaan kykenevä salama.
Nikonin SU-800 lähetin on hieman parempi niin käyttöliittymän kuin muidenkin ominaisuuksien puolesta, mutta siltikään sitä ei voi suositella. Tässäkin tapauksessa kannattaa ostaa SB-900 salama, jonka kalliimman hinnan vastineeksi saa paljon paremman kantaman, paremman käyttöliittymän ja myös salaman.
Canonin käyttö
Canonin 580 EXII käyttöliittymä on hankala ja vanhanaikainen. Toimintojen käyttäminen vaatii välillä jonkin napin yhtä painallusta, pitkää painallusta tai kahta peräkkäistä painallusta. Tämä on sekavaa ja kuvaajan voi olla vaikea muistaa mikä näppäinpainallusyhdistelmä milloinkin johtaa toivottuun tulokseen.
Canonin salaman räätälöidyt asetukset, kuten esim. virransäästön kytkeminen haluttuun tilaan, tehdään numerovalikosta ja on miltei mahdoton muistaa mikä numero on mikäkin toiminto.
Kaikkeen tottuu, mutta ihan selkeä Canon salaman käyttöliittymä ei ole. Se on huomattu Canonilla Japanissa asti itsekin, sillä uusissa Canoneissa salamaa voi ohjata kamerarungosta käsin. Tällä tavalla operoituna Canonin salama onkin hyvin selkeä käytellä, koska kameran valikot ovat selkokielellä.
Canonin langaton järjestelmä tukee kolmea salamaa tai salamaryhmää, jotka on nimetty yllättäen A, B ja C. Jos ohjaava salama on kytketty välähtämään ja osallistuu valaisuun, niin se kuuluu aina ryhmään A ja välähtää siis samoilla tehoilla kuin muutkin mahdolliset A ryhmän salamat.
Nikonin käyttö
Nikonin SB-900 käyttöliittymä on melko hyvä ja käyttäminen ison näytön avulla on selkeää. Napit ja säätöpyörä toimivat loogisesti, eikä säätäminen edellytä monimutkaisten näppäinyhdistelmien ulkoa osaamista. Näyttö on selkeä ja näyttää jokaisen ohjattavan salaman tilan samaan aikaan, joka helpottaa kokonaistilanteen hahmottamista kuvauksessa.
Nikonin salamassa on myös perinteinen orjakenno, eli valokenno, joka mahdollistaa salaman käytön orjana minkä tahansa toisen salaman kanssa.
Nikonin salamaa voi säätää vain salaman omilla säätimillä, joka ei ole aivan niin sujuvaa kuin kamerarungosta käsin tapahtuva ohjailu, mutta hyvä käyttöliittymä pelastaa paljon. Toisaalta salaman käyttövalikko on koko ajan näkyvissä, toisin kuin kamerassa oleva ohjausvalikko, johon käsiksi pääsy vaatii aina muutaman napinpainalluksen.
Nikonin langaton järjestelmä tukee kolmea ohjattavaa salamaa tai salamaryhmää, jotka on nimetty Canonin tapaan A, B ja C. Ohjaava kamerassa kiinni oleva salama voi kuitenkin olla osana valaisua mainittujen kolmen ryhmän lisäksi, mutta niistä riippumatta. Nikonin salamalla voi siis tavallaan ohjata neljää salamaa.
Olipa sekavasti selitetty, mutta esimerkki valaisee. Kuvaaja voi laittaa esim. kolme salamaa tai salamaryhmää valaisemaan kohdetta, mutta voi silti käyttää kamerassa kiinni olevaa ohjaavaa salamaa esim. täytevalona kameran suunnasta. Täytevalon tehoasetus voi olla ihan mitä vaan täysin muiden salamoiden tehoista riippumatta.
Jos tuollaisen täytevalaisun haluaa tehdä Canonilla, niin kohteen valaisuun jää ainoastaan kaksi salamaa tai salamaryhmää, koska ohjaavan salaman käyttö täytesalamana vie yhden ryhmän.
Salamat ulkona
Mittasimme kantamaa ulkona avoimessa maastossa, jossa ei ollut heijastavia pintoja auttamassa infrapunasäteen kulkua. Mittasimme niin ikään auringonpaisteessa, mutta välillä ohut pilviharso meni auringon eteen kaikesta huolimatta.
Laitoimme kamerat jalustalle vierekkäin ja kumpaankin kameraan laitoimme ohjaavan salaman kiinni. Canoniin 580 EXII ja Nikoniin SB-900. Sitten laitoimme valojalustoille samanlaiset salamat ohjattaviksi orjiksi. Ohjattavien salamoiden infrapunaikkuna oli suunnattu kameraa kohti.
Mittauksessa käytimme salamoiden käsisäätöä, koska kunnollinen valaisu tehdään aina kuitenkin käsisäädöillä ja automaattien lukuisat mahdollisuudet voivat tehdä automaatilla valaisusta miltei hankalampaa kuin käsisäädöllä.
Jos joku kuitenkin on tottunut kuvaamaan automaattisalamalla ja tulokset ovat tyydyttäviä, niin sekin toki hyväksyttävä tapa. Pääasia, että lopputulos on kuvaajan haluama.
Kamerassa kiinni ollut salama oli ohjaustilassa ja asetettu olemaan välähtämättä, joka tarkoittaa, että se välähtää pienimmällä teholla. Vaihtelimme ohjaavan salaman zoomin asentoa 50 mm ja 24 mm välillä mittauksesta riippuen. Nikon SB-900 voi zoomata jopa 200 mm asti ja kokeilimme tätäkin asetusta kantaman lisäämiseksi.
Canonin kantama oli hyvin selkeärajainen, kun raja saavutettiin, niin salama ei välähtänyt yhtään kauempana. Ei edes satunnaisesti. Nikonin kantaman raja oli epäselvempi ja salama saattoi valähtää satunnaisesti muutaman metrin luotettavaa kantamaa pidemmälläkin.
Mittaustulokset ovat oheisessa kuvassa, mutta kerrotaan yhteenvetoa sen verran, että Nikon D700 oma sisäänrakennettu salama kantoi suunnilleen saman verran kuin Canon 580 EXII ja Nikon SB-900 kantoi suunnilleen kaksinkertaisen matkan Canon 580 EXII verrattuna.
Yllätyimme kuinka kehnoja ohjaimia lähettimet olivat verrattuna salamoihin. Canonin ST-E2 lähetin on miltei käyttökelvoton, eikä Nikonin SU-800 lähettimessäkään rahalle saa kovin hyvää vastinetta. Toisaalta yllätyimme kuinka hyvä infrapunaohjaus voi parhaimmillaan olla. Nikon SB-900 kykenee parhaimmillaan ohjaamaan toista salamaa jopa 50 m päästä, joka on melko hyvä suoritus.
Canonin järjestelmä on erittäin käyttökelpoinen useimmissa kuvaustilanteissa, mutta Nikonin järjestelmä on monipuolisempi ja luotettavampi näistä kahdesta. Tämän kaltaiset järjestelmät eivät voi korvata radiolla tapahtuvaa salamoiden välkyttelyä, mutta monessa kuvauksessa infrapuna on täysin riittävä ja on radioita monipuolisempi ja mukavampi käyttää.
Tämän vertailun tekeminen vei paljon aikaa, mutta se ei toki ole kaiken kattava. Keskityimme omasta mielestämme tärkeimpiin salamaohjauksen ominaisuuksiin.
Ylinnä olevassa kuvassa on minun nimeni, mutta se on Saken ottama.
Testiryhmä:
Matti Sulanto
Sakari Hannula
