Sony uudisti hiljattain edullisia järjestelmäkameroitaan. Mitään mullistavaa uutta ei tullut, mutta pientä hienosäätöä ja enemmän pikseleitä. Kokeilin uutta Sony A390 mallia yhdessä peruskittilasin kanssa.
Sony A390 on melko tuhdin tuntuinen kädessä. Runko paksun näköinen, eikä kokonaisuus näytä kovin sirolta. Painoa ei ole kertynyt liiaksi ja Sony on kevyt käsitellä. Sony A390 on muovinen, mutta siitä huolimatta hyvin tehdyn tuntuinen.
Ergonomiaa
Rungossa ei ole liikoja nappuloita ja yleisilme onkin selkeän näköinen. Kuvausote on periaatteessa hyvä, mutta säätimet kaipaisivat pientä uudelleenjärjestelyä.
Valotukseen liittyvät säädöt pitäisi jokaisessa kamerassa voida tehdä helposti, kuvausotetta ja -asentoa liiaksi muuttamatta. Sonyssa valotuskorjailun käyttö kameraa silmältä siirtämättä vaatii melkoista sormiakrobatiaa, koska korjailun nappi on hullussa paikassa. Korjailu jää käytännössä käyttämättä, koska sen käyttö on niin hankalaa.
Takaseinän Fn nappi olisi oivallinen valotuskorjailulle ja korjailun nappi taas sopisi sijaintinsa puolesta paremmin Fn napiksi.
Valotuksen lukituksella voi hoitaa osan valotuskorjailun tarpeesta, mutta kyllä korjailu pitäisi olla paremmin saatavilla kuvauksen aikana. Muuten kuvaaminen ja kameran hallinta sujuu mukavasti, eikä säätimien sijoittelu muilta osin anna aihetta moitteisiin.
Kuvien katselussa zoomausnappi suurentaa kuvan heti isoimpaan kokoon, joka on kätevää, koska silloin kuvan terävyyden tarkistus käy nopeasti.
Yhdysrakenteiselle salamalle ei ole omaa nappia lainkaan, vaan salamaa hallitaan valikosta käsin. Tämä ei ole paras ratkaisu ja hidastaa salaman käyttöönottoa äkkitilanteissa.
Rungon takanäyttö kääntyy vain ylös - alas, mutta sekin helpottaa näytöltä käsin kuvaamista. Näytön kuva ei ole aivan parhaiden ruutujen tasolla, mutta hyvää keskitasoa kuitenkin.
Sonyn salamakenkä ei ole yleisen standardin mukainen ja saattaa edellyttää sovitinta joidenkin lisälaitteiden kiinnittämiseen. Sama toimii toisinkin päin. Sonyn salamaa ei voi kiinnittää esim. samaan valojalustaan, johon sopivat kaikki muut pikkusalamat. Sony A390 kameran ominaisuuksiin kuuluu langaton erillisen salaman ohjaus.
Kuvaaminen
Sonyn tarkennuksen voi asettaa tarkentamaan kaiken aikaa, ikään kuin etukäteen. Teoriassa tarkennus on näin nopeampaa, koska objektiivi on valmiiksi melkein sopivassa asennossa. Minua objektiivin jatkuva tarkentelu hermostutti ja kytkin toiminnon pois päältä.
Sonyn monipistetarkennus ei kokeiluni perusteella osunut aina ihan kohdalleen. Varsinkin maisemakuvauksessa etsimeen saatoi syttyä kolme tai neljä tarkennuspistettä eri etäisyyksillä, eikä tarkennus ollut kunnolla minkään pisteen kohdalla. Lähi- ja henkilökuvauksessa monipistetarkennus pelasi hyvin.
Yhden pisteen tarkennuksella osumatarkkuus oli hyvä. Tarkennusnopeus oli mainio kaikissa tapauksissa.
Valotusautomatiikka toimi myös hieman epätasaisesti. Kittizoomin laajakulma-asennolla valotus oli melko hyvin kohdallaan, ehkä aavistuksen alivalotuksen puolella minun makuuni. Zoomin pisimmällä polttovälillä sen sijaan kuvat ylivalottuivat 0,5 - 1 aukkoa silloin tällöin ilman mitään hyvää syytä.
Sonyn live view on kuvaamiseen peilikameroiden paras, koska tarkennus toimii kunnolla ja toiminto on helppo ottaa käyttöön.
Kuvan laatu
Sonyn kuva on teknisesti hyvälaatuinen, kuten kaikissa uusissa kameroissa. Kohina ei häiritse pahasti alle ISO 1600 herkkyyksillä.
Kittizoomi DT 3.5 - 5.6 / 18 - 55 SAM on laadultaan keskitasoa. Himmennettynä aukoille f/8 - 11 kuva on terävä ja kontrastikas koko kuva-alalla.
Suositus
Sony A390 on perusjärkkäri, jonka live view toimii kuvatessa paremmin kuin yhdenkään muun peilikameran. Muita Sonyja lukuunottamatta. Sony A390 sopinee niille, jotka haluavat peilikameran, mutta haluavat kuvata usein myös takanäytöltä ja haluavat erottua Suomen yleisimmällä merkillä kuvaavasta massasta.
