Onko kameralla sittenkin väliä?

Kirjoitin pari päivää sitten kuinka eräs pokkarilla ottamani kuva päätyi julkaistavaksi lehteen ja vieläpä miltei aukeaman kokoisena. Siitä virisi keskustelua, johon tässä omia ajatuksiani.

Kaikilla kameroilla voi tehdä hienoja kuvia ja kaikilla kameroilla voi kuvata kaikkia aiheita, mutta kaikilla kameroilla ei voi kuvata kaikkia aiheita samalla tavalla. Joillakin kameroilla kuvaaminen on mukavampaa kuin toisilla.

Lintukuvauksen pariin mielivät arvelevat tarvitsevansa pitkiä putkia, siis teleobjektiiveja. Juuri niitä ihania pitkiä, paksuja ja mieluusti valkoisia. Vuosien varrella laajakulmallakin on kuvattu erittäin hienoja kuvia linnuista, joten se mahtavan hieno 600 millinen katu-uskottavuuden pönkittäjä ei ole välttämätön.

Lintukuvien perustana on lajien tuntemus, hyvä etukäteissuunnittelu ja kärsivällisyys. Kaikkia noita tarvitaan vaikka kuvaajalla olisi mikä tahansa kalusto käytössä. Usein taitaa olla niin, että harrastaja päättää haluta kuvata lintuja, koska se on hyvä tekosyy ostaa lisää kuvauskalustoa. Sitten lintukuvaajaharrastaja lähtee koiran kanssa kävelylle ja siinä samalla vähän kuvailee hienoja lintukuvia.

Urheilun kuvaamiseen yhdistetään lähes aina nopea sarjakuvaus, nopea automaattitarkennus ja myös ne pitkät ihanat putket. Urheilua on kuvattu siitä asti kun valokuvaus keksittiin ja kaikkina aikoina ovat kuvaajat tuottaneet hienoja urheilukuvia, olipa kamera sitten 4 x 5 tuuman pressikamera tai viimeisintä huutoa oleva digitaalinen ammattikamera.

2010-luvun urheilukuvat ovat erilaisia kuin vaikkapa 1920-luvulla kuvatut, mutta molemmilta aikakausilta löytyy taitavien kuvaajien hienoja otoksia. Noita otoksia on edeltänyt hyvä ennakkosuunnittelu, kärsivällisyys ja lajien tuntemus.

Monet sanovat olevansa kiinnostuneita valokuvauksesta, mutta ovatkin oikeasti kiinnostuneita valokuvausvälineistä ja heillä on selkeä "välineet edellä" - asenne kuvaukseen. Olen monta kertaa kuullut jonkun sanovan jotenkin näin: "Mulla on nyt vaan nää kaksi objektiivia, mutta pikkuhiljaa keräilen lisää kalustoa". Olen kuullut tällaisenkin version, mutta aika harvoin: "Mä haluan tehdä hienoja kuvia, mutta se on niin hiton vaikeaa ja mulla on vielä paljon opittavaa".

Toki nykyaikaiset kamerat tekevät monet asiat helpommiksi ja mukavammiksi verrattuna vanhan ajan kameroihin, mutta monesti ne myös monimutkaistavat asioita. Kuvaaja keskittyy liikaa kalustoon ja sen eri vaihtoehtoihin kuvaamisen ja kuvan sisällön sijasta.

Mitä enemmän kuvaan ja mitä enemmän saan kuvauskokemusta, sitä yksinkertaisemmilla välineillä haluan kuvani tehdä. Asiakkaitani varten teen tietenkin sellaisia kuvia, joita he haluavat ja blogini lukijoita varten kuvaan erilaisilla kameroilla, mutta halutessani herkutella teen sen yksinkertaisesti.

Älkää nyt leimatko minua joksikin asketismin palvojaksi ja puritanistiksi. En minä halua tuomita muiden kuvaajien, ammattilaisten tai harrastajien, kuvaustapoja ja kalustovalintoja. Varsinkin harrastamisen pitää olla hauskaa, koska muuten siinä ei ole oikein mitään järkeä. Jos mielihyvää syntyy ostamalla uusi kamera tai objektiivi, niin siitä vaan, ja samalla kamerakauppiaskin saa mielihyvää. Jos taas mielihyvä syntyy kuvaamisesta ja omista virheistä oppimalla, niin siitä vaan.

Olin kerran eräillä lastenkutsuilla vieraana ja istuin kakkupöydässä muutaman lapsen ja parin aikuisen kanssa. Erään pikkuisen isä tulee olohuoneesta ja alkaa kuvaamaan esikoistaan, kun tämä yrittää syödä kakkua ihan yksin. Pian paikalle tulee myös pienokaisen äiti, joka pyytää isää ottamaan kuvan, jossa olisi heidän oman enkelinsä lisäksi muitakin pöydän ääressä olevia lapsia. Isä vastaa naurahtaen, että ei hän voi sellaista kuvaa ottaa, koska siihen tarvitaan 16 millinen laajakulma. Äiti seisoo vieressä hieman hölmistyneen näköisenä ja ihmettelee vastausta.

Perheen isä saattoi taktikoida, jotta pystyisi perustelemaan uuden kalustohankinnan puolisolleen, mutta saattoi hän myös uskoa itsekin sanomaansa. Oli miten oli, mutta sääli kuitenkin, koska hieno tilanne jäi ikuistamatta ihan turhaan.

Minä luulen, että jos kuvaajana olisi ollut isän sijasta äiti, niin hän olisi kuvannut ryhmäkuvan. Äiti ei ilmeisesti tiennyt objektiivien millimetreistä sun muista tuon taivaallista eivätkä ne siten olisi myöskään estäneet häntä kuvaamasta.

Istuin aivan kuvaajan vieressä ja saatoin nähdä, että kamerassa oli kiinni samanlainen objektiivi, jonka itsekin omistan ja se vastaa kuvakulmaltaan normaaliobjektiivia. Ryhmäkuva tai vastaava olisi ollut aivan mahdollinen, mutta kuvaaja olisi kylläkin joutunut liikkumaan muutaman askeleen ja ehkä ohjaamaan kuvattavia hieman.

Valokuvaus on tekniikkalaji ja vaikka kuvaisi millä täysautomaatilla, niin valokuvauksen perusteiden tunteminen ei haittaa. Hienot kuvat syntyvät niin, että kuvaaja tuntee kuvausvälineensä niin hyvin, että voi unohtaa ne. Hienot kuvat syntyvät niin, että kuvaaja tuntee tekniikan niin hyvin, että hän voi unohtaa sen. Hyvät kuvat syntyvät niin, että kuvaaja näkee valon.

Teknisesti täydellisen kuvan tekeminen on loppujen lopuksi aika helppoa ja miltei kuka tahansa pystyy siihen. Valitaan ensin liikkumaton kuvauskohde. Sitten kamera jalustalle, aukko n. f/8, tarkennus ja hieman valotuksen haarukointia varmuuden vuoksi. Siinä se on, oikein valotettu ja terävä kuva.

Sisällöltään täydellisen, tai edes lähes täydellisen kuvan tuottaminen on paljon vaikeampaa ja siihen eivät kaikki pysty, eivät vaikka harjoittelisivat koko ikänsä.

Eräs kollegani kiteytti melko hyvin näin: Kun kuvaaja ymmärtää, että valokuvaus ei ole vakava asia ja pystyy havainnoimaan asioita avoimin mielin, niin vasta sitten hänellä on edellytykset tuottaa hienoja kuvia.