Kolleega Joren kameravertailua on ensimmäisen osa perusteella epäilty provokaatioksi digitaalisuutta vastaan. Tasapainon vuoksi esitän tässä, että filmille kuvaaminen oli oikeastaan tosi hankalaa. Kuka ihan tosissaan haluaa enään tällä tällä vuosituhannella kuvata filmille ja mitä hyötyä siitä olisi?
Digitaalikameralla kuvatun kuvan voi heti nähdä, kun taas filmille kuvatun näkemiseksi piti pahimmillaan odottaa jopa monta päivää. Polaroidin näki melkein heti, mutta siihen liittyi muita rajoituksia. Mustavalkoisen saattoi kehitellä nopeastikin, mutta yksittäisten kuvien katselu ei onnistunut heti kuvaamisen jälkeen.
Digikuvan voi heti näyttää vaikka kaverille toisella puolella maapalloa, kun paperikuvien lähettely postissa saattaa kestää vaikka viikon, tai kauemminkin.
Digitaalikameralla voi kuvata missä valaistuksessa tahansa, eikä värilämpötila ole ongelma niin kuin filmillä. Filmille värikorjailuun piti olla värilämpömittari ja kassillinen suodattimia.
Digitaalikameran herkkyyttä voi vaihtaa vaikka jokaisen kuvan jälkeen. Filmin vaihtaminen on hankalaa kesken rullan, vaikkakin mahdollista.
Digitaalikameran kuvista ei tule paperivedoksia tai negaliuskoja, jotka täyttävät hyllyt ja kaapit.
Digitaalikuviin voi liittää mukaan vaikka tiedon kuvauspaikasta koordinaatteina. Digikuvasta käy ilmi kuvausajankohta ja kuvauskalusto. Filmille noita tietoja ei voi saada kätevästi.
Kuvaamisen opettelu on halvempaa ja helpompaa digikameralla kuin filmikameralla, koska kuvaaminen ei kamera poislukien maksa mitään ja kuvaustuloksen voi nähdä heti.
Digitaalikamera voi olla paljon pienempi kuin filmikamera ja siksi kameraa voi halutessaan pitää aina mukana vaikka paidan taskussa. Joitakin erikoiskameroita lukuunottamatta filmikamerat olivat melko isoja, koska sisään piti mahtua kinofilmirulla.
Digitaalinen pimiö voi olla missä vaan. Perinteinen pimiö vaatii käytännössä yhden huoneen, joka pitää saada pimennettyä. Lehtikuvaajilla oli pienikokoisia matkapimiöitä, mutta ei niitäkään voinut käyttää esim. lentokoneessa tai liikkuvassa autossa.
Filmirullat vievät kameralaukussa paljon tilaa verrattuna muutamaan muistikorttiin.
Filmirulla piti vaihtaa aina viimeistään 36 kuvan jälkeen, mutta digitaalikameralla voi kuvata vaikka 3600 kuvaa yhdelle muistikortille.
Tässä on mukana muutama digikameralla kuvattu kuva. Kamera oli Panasonic GF-1 + 7 - 14 mm f/4 zoom.
Jore Puusa esittää omat näkemyksensä.
M: Kuka ihan tosissaan haluaa enään tällä tällä vuosituhannella kuvata filmille ja mitä hyötyä siitä olisi?
J: Filmikuvaamisen takaisintulosta olisi se hyöty, että ammattilaisen työtä taas arvostettaisiin, kun amatöörien kuvat menisivät läskiksi, sen verran vaikeaa filkkakuvaaminen on. Lisää rahaa siis mulle ja sulle, muista viis!
------------------
M: Digitaalikameralla kuvatun kuvan voi heti nähdä, kun taas filmille kuvatun näkemiseksi piti pahimmillaan odottaa jopa monta päivää. Polaroidin näki melkein heti, mutta siihen liittyi muita rajoituksia. Mustavalkoisen saattoi kehitellä nopeastikin, mutta yksittäisten kuvien katselu ei onnistunut heti kuvaamisen jälkeen.
J: Onneksi ammattilaisen ei tarvitse nähdä kuvaa heti, koska pro hakee kuvan, eikä sahaa eestaas ja tsekkaa takanäytöltä, että onko se setä siellä kuvassa vai ei. Sitäpaitsi trendinä alkaa olla jenkeissä että näytöt pidetään kiinni ja kehitellään RAW kuvat himassa vasta. Filmimode tulee takaisin.
-----------------
M: Digikuvan voi heti näyttää vaikka kaverille toisella puolella maapalloa, kun paperikuvien lähettely postissa saattaa kestää vaikka viikon, tai kauemminkin.
J: Joo mutta sensuuri iskee verkossa lähetettyyn kuvaan jos kaverisi on Kiinassa vaikka tai Iranissa.
-----------------
M: Digitaalikameralla voi kuvata missä valaistuksessa tahansa, eikä värilämpötila ole ongelma niin kuin filmillä. Filmille värikorjailuun piti olla värilämpömittari ja kassillinen suodattimia.
J: Onneksi pro sai kunnon kamaa aikaan kun osasi mittailla,--- amatööriltä meni värit aina poskelleen ja taas meillä lompakko paisui.
-----------------
M: Digitaalikameran herkkyyttä voi vaihtaa vaikka jokaisen kuvan jälkeen. Filmin vaihtaminen on hankalaa kesken rullan, vaikkakin mahdollista.
J: Värinegan D on siinä 7 aukkoa eli 2,1 --joten ei siinä herkkyyksillä paljon väliä ollut.
-----------------
M: Digitaalikameran kuvista ei tule paperivedoksia tai negaliuskoja, jotka täyttävät hyllyt ja kaapit.
J: Ei tule, digikuvat häviävät kovalevyiltä ja tikuilta ennenkuin ehtivät edes kaappiin saakka.
-----------------
M: Digitaalikuviin voi liittää mukaan vaikka tiedon kuvauspaikasta koordinaatteina. Digikuvasta käy ilmi kuvausajankohta ja kuvauskalusto. Filmille noita tietoja ei voi saada kätevästi.
J: Ei filmille, mutta kuviin on kiva kirjoittaa ja ne säilyvät toisin kuin digikuvat, jotka häviää kovalevyilta että huis, tutkijatkin on kauhuissaan, kun ei ajastamme jää historiakirjoihin kamaa. Ainoa jäljelle jäänyt on kasa hajonneita kovalevyjä ja lukukelvottomia CD levyjä.
-----------------
M: Kuvaamisen opettelu on halvempaa ja helpompaa digikameralla kuin filmikameralla, koska kuvaaminen ei kamera poislukien maksa mitään ja kuvaustuloksen voi nähdä heti.
J: halvempaa se on mutta ei 10%:kaan niin tehokasta kuin filmillä, jossa on pakko osata ensin teoriaa ja sitten materiaalin kalleuden takia tuo oppi myös omaksuakin toisin kuin nyt, kun kamera ottaa kuvat -ei kuvaaja.
----------------
M: Digitaalikamera voi olla paljon pienempi kuin filmikamera ja siksi kameraa voi halutessaan pitää aina mukana vaikka paidan taskussa. Joitakin erikoiskameroita lukuunottamatta filmikamerat olivat melko isoja, koska sisään piti mahtua kinofilmirulla.
J: Minox C, Olympus XA, Rollei 35…pienempiähän ne on kuin dpokkarit.
----------------
M: Digitaalinen pimiö voi olla missä vaan. Perinteinen pimiö vaatii käytännössä yhden huoneen, joka pitää saada pimennettyä. Lehtikuvaajilla oli pienikokoisia matkapimiöitä, mutta ei niitäkään voinut käyttää esim. lentokoneessa tai liikkuvassa autossa.
J: Onneksi ei voinut tehdä kuvaa kaikkialla, jäi aikaa muuhunkin- kuten sampanjan juontiin ja naisten vikittelyyn, nythän jengi elää läppärin kautta ja väki vähenee ….
-----------------
M: Filmirullat vievät kameralaukussa paljon tilaa verrattuna muutamaan muistikorttiin.
J: Mutta muistikortit häviävät ja korruptoituvat helposti, eikä pro tarvinnut kuin rullan keikalle. Mäkin hoidin Olympialaiset kahdella rullalla 72 kuvaista XP:tä ja jäi pari ruutua lomallekin.
----------------
M: Filmirulla piti vaihtaa aina viimeistään 36 kuvan jälkeen, mutta digitaalikameralla voi kuvata vaikka 3600 kuvaa yhdelle muistikortille.
J: Oli siis myös 72 kuvaista, josta tuli puolikoossa 144 ja kameroihin sai rullaperät, joilla otti satoja kuvia että heilahti. 3600 kuvaa taas uuvuttaa jokaisen, joka tulee katsomaan naapurin Rhodoksenmatkan kuvia--- ennen piisas yks kammallinen dioja ennen nukahtamista.
