Halina Paulette Electric ja Canon G11 ovat aivan eri asia ja kuitenkin sama.
Kumpikin on oman aikansa kehittyneempi pokkari. Kumallakin saa erinomaisia kuvia aikansa standardin mukaan.Halinan aikaan, -60 luvun puolivälissä- oli digitaalisuus ajatuksen tasolla olemassa, mutta että kamera joskus toimisi ilman filmiä, tehden numerosarjaa -oli utopistinen.
Yhtä oudolta näyttää Canonin käyttäjästä aika -jolloin kameraan laitettiin filmi, asetettiin arvioitu etäisyys, mitattiin valoarvo ja sulkimen ja aukon valinnan jälkeen painettiin laukaisijaa 36 kertaa ennen seuraavan filmin latausta.
Katsotaan miltä kamerat tuntuvat käyttäjän käsissä.
Halina on yksinkertaisuuden kivijalka.
Siinä on helokehäetsin, se on iso ja sen läpi katsottaessa näkyy paljon ja kirkkaasti. Etsimessä on paralaksimerkinnät, mutta niitä oppii käyttämään nopeasti. Canoniin verrattuna Halinan etsin on valovuoden edellä. Canonin etsin on tunnelin päässä oleva valoläikkä, etsinkuvan kulmat ovat pyöreät, paralaksi vie kuvaajan metsään ja etsimestä ei silmälasin käyttäjälle näy juuri mitään.
Kuitenkin etsin on kameran tärkein laite, kamerahan on silmän -ei käsien jatke- joten kukaan tuskin tosissaan kuvaa pitämällä kameraa metrin päässä kasvoistaan.
Halinan optiikka on kameran ainoa säätökeskus. Kun seleenikenno antaa sinulle EV arvon, siirrät sen optiikkaan -kun olet ensin asettanut renkaalle ASA arvon. Kun EV arvo on ikkunassaan, voit ottaa kiinni himmennin- ja suljinaika renkaista yhtaikaa ja saat aukkosarjayhdistelmät automaattisesti.
Canonissa on valtava määrä ominaisuuksia siroteltuina menuihin, sellaisia ominaisuuksia, joista Halinan aikana ei osattu uneksia, kuten kellonaika, automaattitarkennus ja salama suoraan rungossa, sekä otetun kuvan tarkistaminen takanäytöltä.
Mutta…tarvitsetko kelloa?
Halinan manuaalisäädöt ovat aivan ylivoimaiset Canoniin verrattuna, Canonissa säädöt pitää hakea menuista, vaikka totuuden nimessä Canonin päällä olevat + -, ISO ja modepainikkeet ovat paljon helpommat kuin monissa pokkareissa. Surkeaa vain on, että kaikkein tärkeimmät säädöt eli manuaalia kaipaavat himmenninaukot ja suljinajat pitää osata säätää ikkunoissa, joissa on tuhottomasti muutakin roinaa.
Canonissa on muutama lisäpiirre, jotka ottavat pattiin.
Kameran niskaremmin oikea puoli on aina laukaisusormen edessä tavalla tai toisella.
Kun on tottunut kuvaamaan järkkärillä, ottaa automaattisesti kameran optiikasta vasemman käden sormilla, jolloin zoomattaessa voi kakkula hajota, pitää ostaa siis Lensmate. Canonin etsin on kelvoton, mutta onneksi löysin ulkoisen 40 vuotta vanhan Kodak Retinetten etsimen. Canonin LAG ottaa myös pattiin, se on manuaalillakin häiritsevä. Kun näet jotain ja painat laukaisjaa, kamera laukeaa sitten joskus, kun haluaa.
Halina on kamalan näköinen rotisko ja monin tavoin taipumaton muuhun kuin valokuvien ottamiseen, mutta siinä on yksinkertaisuuden tuomaa nopeutta, se laukeaa kun haluat, se ei tarvitse virtaa ja Halinan oppii heti otettuaan sen käteen. Käyttääksesi Canonista kaikkea tingeltangelia sinun on luettava kymmenien sivujen manuaali. ( ulkoa)
Kuvaustesti seuraavaksi. Aion kuvata XP2 filmiä ja mitata valon Canonilla ja koetan pitää aukko/aika-arvot samoina kuin myös kuvakulman. Filkan prosessiin menee aikaa ja kuvat pitää skannata Plustek 7300 skannerillani, joten laatukin riippuu skannerikuskista. Mutta katsotaan mitä itse kuvaustestistä kameroiden eroista lähitulevaisuudessa selviää.
Sanastoa:
Utopistinen = ihannekuvaan perustuva näkemys
EV eli valoarvo= Aritmeettisesti juokseva valoarvoasteikko jonka v.mittari tuottaa, yhden numeron siiros = yksi aukko.
Paralaksi= Etsimen ja objektiivin tekemien kuvien erillaisuus eri kuvausetäisyyksillä.
Pikasiirtovipu= Filminsiirron, sulkimen viritysvipu ja peukalontuki.
Seleenivalotusmittari= Alkuaine seleenin valoherkkyyteen perustuva analogista virtaa tuottava mittari.
Hyperfocaaliasetus= tarkennuspiste, jonka ympärillä on aukkoarvosta riippuva haluttu terävä alue
Lensmate= Lisätuubi Canonin optiikan ympärille filttereitä ym varten.
LAG= Viive sulkimen toiminnan ja kuvaajan laukaisun välillä
Jore Puusa