Olen kahden kuukauden reppumatkalla Venezuelassa ja Kuubassa. Reppumatka tarkoittaa sitä, että mukana on vain yksi reppu. Koska itse olen tällä kertaa lämpimissä maissa, reppu on niin pieni, että kulkee lentokoneessa käsimatkatavarana. Kuvauskaluston kanssa on tehtävä kompromisseja.
Olen aikaisemmilla matkoilla pitänyt mukana Canon Ixusta. Hinta/koko/laatu on ollut hyvä. Tärkeintä on, että kamera on niin pieni että sitä voi pitää koko ajan mukana, objektiivi on riittävän valovoimainen ja suojattu, ei näytä kalliilta, mahdollisuus Raw-kuviin ja videoon.
Yksi Ixus oli taskussa Thaimaassa Songran- vesifestivaaliviikon ajan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että olet läpimärkä viikon ajan. Kamera kastui niin paljon, että sitä ei saanut korjattua. Toisen samanlaisen kameran objektiivin suojus vääntyi taskussa niin pahasti, että ei auennut enää ollenkaan.
Tälle matkalle ostin Panasonic Lumix DMX-LC3:n ominaisuuksiensa vuoksi. Leican objektiivi 1:2.0-2.8/5.1-12.8 eli 24 millistä kino-objektiivia vastaava 2.0 valovoimainen lasi. Kuvaa Raw:ta ja jpeg:iä samaan aikaan ja lisäksi HDV-videota. Paperilla todella hyvä paketti, hintaa Verkkokaupassa viitisen sataa euroa.
En kuvannut kameralla ruutuakaan ennen matkaa, joten ensimmäiset päivät menivät kameraan tutustuessa ja tuskastuessa. Aivan uskomattoman huono kamera matkakuvaukseen. Kameran käynnistyminen, tarkennus ja laukaisu kestää sekunnin verran. Eli mitään nopeaa tilannetta ei saa kuvattua. Vaikka kamera olisi päällä, niin tarkennus ja laukaisu kestää puolisen sekuntia. Tarkennus on erinomaisen hidas. Jos kohde liikkuu, niin kuvausnopeus on noin sekunti ja kuva. Aivan kuin olisi mennyt ajassa viisi vuotta taaksepäin.
Takanäyttö on suurimpia näkemiäni, mutta sillä ei tee kirkkaassa auringonpaisteessa mitään koska näytöstä ei näe muuta kuin oman naamansa heijastuksen. Sama ongelma on tosin kaikissa pokkareissa. Mikään ei korvaa kunnon etsintä, jonka saa tähän kameraan lisätarvikkeena.
Linssi on suojattu irroitettavalla suojuksella. Jos kameran laittaa päälle linssin suojus päällä, tulee näyttöön ilmoitus, joka käskee poistaa suojuksen. Ainoastaan kuvan katseluvalikko on käytettävissä. Usein kamera ei tunnista, että linssin suojus on poistettu, vaan sitä pitää laittaa päälle ja poistaa useaan kertaan. Vaikka linssin suojus on irroitettava, objektiiviin ei saa UV- tai Skylight-suodinta suojaksi.
Säädöistä löytyy P/A/S ja M säädöt, joita hoidetaan pienellä joystickyllä. Kuvaussuhteet 4:3, 3:2 ja 16:9. Tarkennuksen ja valotuksen lukitus kuten kaikista tämän hintaluokan kameroista.
Videokuvan laatu on mielestäni parempi kuin Nikonin järjestelmärungoissa.
Kaiken kruunasi raw-pluginin asentaminen Photoshop CSneloseen. Panasonicin plugari sekoitti softan niin pahasti, että Photari piti asentaa kolmosesta lähtien uudestaan enkä saanut asennettua työkäytössä olevaa Nikonin raw-pluginia sekä Panasonicin vaatimaa, joten en saa Panasonicin raakatiedostoja auki.
Jyrki Vesa
Matin kommentti:
Tämä on Vesan näkemys, joka saattaa aiheuttaa jopa kommentointia saman kameran omistajilta. En ole ollut Vesaan yhteydessä jutusta, koska häntä on ollut hieman vaikea tavoittaa, mutta tämä on aika yllättävä kritiikki Panasta. Vesa on pitkän linjan ammattikuvaaja, joten minkään satunnaisen harrastelijan mielipiteitä nuo eivät ole.
En voi olla samaa mieltä Vesan kanssa, ja mielestäni Panasonic LX3 on yksi parhaita pokkareita. Kuvasin reilu vuosi sitten ihan kunnolla Panalla, eikä minulla ei ollut vakavia ongelmia tarkennuksen tai muunkaan suhteen.
Odotan mielenkiinnolla kommentoiko kukaan Panan omistaja Vesan kokemuksia.
