Digikamera tämäkin, Sinar P3



Sinarista tulee mieleen, ainakin ikäpolveni kuvaajille, palkkikamera. Eikä mikä tahansa palkki, vaan hyvä sellainen. Sinar valmistaa edelleenkin palkkikameroita, sillä maailmaan mahtuu tänäkin päivänä vielä jokunen laakafilmiä käyttävä kuvaaja. Näin digiaikana valikoimiin kuuluu tietenkin palkkikameran digitaalinen versio.


Digitaaliseen kuvaamiseen tehty Sinar P3 on perusrakenteeltaan samanlainen kuin P2, joka on filmikamera. P3-mallissa etu- ja takalauta ovat filmimallia pienemmät. Takalautaan voi liittää kokeilussa olleen erittäin kätevän liukuvan adapterin, jolla tähyslasin ja digiperän paikkaa saa vaihdettua näppärästi. 


Palkkikameraa käytetään kuvauksissa, joissa perspektiiviin ja terävyyalueeseen halutaan vaikuttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Palkkikamerassa etu- ja takalautoja voi kääntää, siirtää ja vääntää täysin toisistaan riippumatta. Liikevarat ovat runsaat ja ensimmäisenä rajana tulee yleensä vastaan objektiivin piirtoympyrä, mutta joskus myös palje rajoittaa haluttuja kameran asentoja.


Järjestelmäkameroiden perspektiivinkorjausobjektiiveihin ( kyllä suomen kieli on kaunista joskus ) verrattuna etuna on suuremmat liikeradat sekä molempien lautojen toisistaan riippumaton liikuttelumahdollisuus.


Sinarissa kaikki liikuvien osien säätelyt tehdään pyöriviä säätimiä käyttämällä. Näin kameran liikkeiden hallinta on täsmällistä. Sinarin säätimet toimivat hienosti ja mekaaninen laatu on ensiluokkainen.


Etulaudalla säädetään terävyystason asentoa ja takalaudalla säädetään perspektiiviä. Jomman kumman laudan asennon muuttaminen yleensä vaatii myös toisen asentoon korjauksia ja aina sopivan yhdistelmän löytäminen ei ole helppoa.


Filmipalkin isolta tähyslasilta oli luupilla suhteellisen helppo tarkistaa tarkennus, mutta Sinar P3:n tähyslasi on palkkikameralle pieni ja siinä on liian monta merkintää erikokoisille kuville ja digiperille. Tietokoneen näytöltä näkee rajauksen ja lopullisen tarkennuksen parhaiten. 


Sinar P3 on käytännössä studiokäyttöön tehty eikä kokeilussa olleella kameralla edes voinut kuvata ilman verkkovirtaa. Digiperäksi käy sovitteella mikä tahansa keskikoon digiperä ja kokeilukamerassa oli Sinar Emotion 75 LV 33 megapikselin perä. Digiperä toimii omalla akullansa, mutta objektiivin suljin tarvitsee virtalähteen.


Sinar kulkee matkalaukun kokoisessa tukevassa laukussa, jonka avatessaan ensimmäinen ajatus on: Hirvee kasa roinaa, miten tää kasataan?!!! Alkuhämmenyksen häivyttyä homma selkenee ja Sinar on melko nopea kasata kuvauskuntoon. Kamerajalusta pitää olla tukevaa sorttia, sillä palkki painaa jokusen kilon kuvausvalmiina ja ilman jalustaa kuvaamista ei kannata edes miettiä.


Kuvaaminen on oikeastaan hyvinkin helppoa. Pitää vain muistaa avata himmennin tarkennusta varten ja ennen kuvaamista taas himmentää kuvausaukolle. Suljin menee auki ja kiinni automaatisesti, kun joko tähyslasi tai digiperä on paikallaan. Ehdottomasti oikea tapa on kuvata suoraan tietokoneelle, jolloin kuvaa voi tarkastella kunnolla isolta näytöltä.


Palkkikameralla kuvaaminen monen vuoden jälkeen oli hauska kokemus ja tällainen kamera olisi mukava omistaa. Tietynlaiset kuvat on vaan niin paljon helpompi tehdä palkilla. Hintaa kertyy kuitenkin sen verran, että aivan satunnaista käyttöä varten ei Sinaria viitsi ostaa. 


Kokeilussa olivat seuraavat laitteet: 

Sinar P3, hinta 3900 euroa 

Sinaron Digital 4.5/45 mm CMV objektiivi 2500 euroa

Sinaron Digital macro 5.6/120 mm CMV objektiivi 2000 euroa

Sinar Emotion 75 LV digiperä 18 000 euroa

SB eMotion / Hasselblad adapter kit 1000 euroa

Focusing magnifier luuppi 550 euroa

Sliding adapter 100 HB-V 2700 euroa


Mainitut hinnat ovat ilman arvonlisäveroa. Kauppaa voi mennä hieromaan Studiovarustamoon.





Tässä muutama Sinarilla kuvattu tuotekuva, jotka toivottavasti havainnollistavat hieman palkkikameran tarjoamia mahdollisuuksia. Alimmassa kuvassa kameran säädöt olivat nollilla. Keskikuvassa kallistin etulautaa eteenpäin. Yläkuvassa käänsin etulautaa oikealle ja kallistin taaksepäin. Kaikki kuvat on otettu samalla aukolla, joka oli muistaakseni noin 8. Objektiivi oli yllä mainittu 120 mm macro.



Vasemmalla digiperä kuvausasennossa ja oikealla tähyslasi tähtäysasennossa.



Sinarin mekaaninen laatu on upeaa ja säätimet toimivat unelmasti.

 
Bloggers Team