24 megapikseliä, 5 kuvaa sekunnissa ja n. 8000 euroa! Se on Nikon D3x, tämän hetken kallein kinokoon järjestelmäkamera ja hinnan ohella siinä on myös eniten pikseleitä Sony Alpha 900 ohella. Nikon D3x on sama kamera kuin D3, mutta eri kennolla varustettuna.
Nikonin uutuutta on arvosteltu liian kovasta hinnasta ja liian myöhäisestä markkinoille tulosta. Moni Nikonisti olikin varmaan menettää uskonsa koko merkkiin, ennen kuin D3 tuli markkinoille ja pisti Nikonin eräänlaiseen johtoon kameravalmistajien kisassa. Minäkin vaihdoin Nikonista Canoniin silloin, kun Nikonin johto antoi haastatteluja, joissa vihjailtiin, että täyden kennon Nikonia ei ehkä tulekaan. Nikon D2x oli tuolloin esitelty ja minulla oli D1x, jonka halusin päivittää. Ostin silloin Canonin 20D-mallin, joka oli selvää alaspäin menoa mekaanisessa laadussa. En tainnut kuvata vuottakaan 20D:llä, kun Canon esitteli 5D:n, jonka ostin heti ja ostin vielä toisenkin hetken kuluttua. Jotenkin noin se osaltani meni, muistaakseni ainakin.
Nikonin olisi pitänyt tuoda täyden kennon kamera markkinoille jo paljon ennen D3-mallia, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Nikon D3x on merkille imagon kannalta tärkeä malli, sillä johtavalla, tai johtavaksi mielivällä valmistajalla pitää toki tänä päivänä olla yli 20 megapikselin täyden kennon malli.
Nikon D3x on erittäin hyvin ja kovaan käyttöön tehty kamera. Kosteus- ja pölytiivistys on huippua ja kemararunko tuntuu siltä kuin se olisi yhdestä alumiinin palasta koneistettu. Säätökiekot ja -nappulat toimivat hyvin täsmällisesti ja ovat varustettuja lukituksella. Muistikorttilokeron kansi tuntuu pienen tallelokeron ovelta, jossa on tiivistys.
Nikonilla saa kuvan otettua helposti aivan kuin millä tahansa kameralla, mutta D3x on täynnä ominaisuuksia ja ominaisuuksien muuntelumahdollisuuksia. Lähes kaikki toiminnot voi personoida omien tottumustensa mukaisiksi. Käyttöohjekirja on 450-sivuinen, joka kertoo osaltaan hieman kameran toimintojen määrästä. Valikot ovat selkeät, mutta niitä on monta ja ne ovat pitkiä, mutta sitä ei voine välttää mitenkään, sillä jotenkin ne kaikki toiminnot pitää voida hallita.
Kuvaaminen D3x:llä on erittäin miellyttävä kokemus.Kameraa on hyvä pidellä ja laukaisimessa on hyvä tuntuma. Eniten ehkä koko kamerassa minua miellytti tarkennus, joka on paras koskaan käyttämäni automaattitarkennus. Tarkennus käyttää tarvittaessa 51 tarkennuspistettä ja mukana on myös kasvojentunnsitus. Viimeksimainittu saattaa aluksi hymyilyttää, mutta kokeilun jälkeen hymy hyytyy, sillä järjestelmä on käytännössä mainio. Ihmisiä kuvatessa tarkennus osuu kasvoihin melko hyvin, joka tekee esim. haastattelun tai vastaavan kuvaamisen mukavaksi. Nikonin tarkennus on erittäin täsmällinen, nopea ja tarkka, eikä hapuile.
Juttelin erään kollegani kanssa, joka on pitkän linjan Nikon-kuvaaja. Hän kuvaa nykyisin D3-mallilla ja kertoi, että tuossa kamerassa on ensimmäinen automaattitarkennus, jonka kanssa repparien kuvaaminen on miellyttävää.
Suurin kuvausnopeus, viisi kuvaa sekunnissa, riittää hyvin lähes kaikkeen muuhun paitsi urheiluun. Nikonin raakakuvat ovat joko 12- tai 14-bittisiä, mutta 14-bittisiä kuvatessa suurin kuvausnopeus laskee n. 2 kuvaan sekunnissa. Kaksi kuvaa sekunnissa on melko aneeminen tänä päivänä ja rajoittaa parhaan kuvalaadun käyttämisen vain tiettyihin tilanteisiin. Käytännössä tosin 12-bittinen peruslaatukin on erittäin hyvä ja ero 14-bittiseen ei ole häikäisevä.
Nikonista puuttuu kennon pölynpoisto, jota maahantuojan edustaja perusteli sillä, että pölynpoistomekanismin viemä tila pienentäisi etsinkuvaa. Videokuvaus puuttuu myös ja sitä Nikon selittää sillä, että esim. isoissa urheilukisoissa televisio-oikeudet estävät videokameroiden tuomisen kisa-alueelle. Näin siis lehtikuvaaja voisi jäädä porttien ulkopuolelle.
Kuvanlaatu on parasta mitä kinodigillä voi tänä päivänä saada. Canon 5D mk2 ja Nikon D3x ovat tämän hetken kaksi parasta kameraa kuvan laadun kannalta ja oman kokemukseni mukaan käytännössä aivan tasaveroiset. Eri tilanteissa ja eri herkkyyksillä jompi kumpi voi olla hieman toista parempi, mutta oikeissa kuvaustilanteissa erot häviävät. Kuvaustuloksen kannalta on paljon tärkeämpää, että kuvaaja tuntee kameransa ja osaa sitä käyttää kuin se, että onko jossakin kamerassa esim. puoli aukkoa enemmän dynamiikkaa tai pari megapikseliä vähemmän. Sony Alpha 900 on myös erittäin hyvä vaihtoehto, mutta kokeiluni Sonyllä oli valitettavasti niin lyhyt, että en voi siitä tässä yhteydessä enempää itse koettua sanoa. Nikon D3x oli mukana resoluutiovertailussani.
Kenelle yli 20 miljoonaa pikseliä on tarpeen? Hyvä kysymys, johon on vaikea vastata, mutta hyvä kuvanlaatu ei tule itsestään edes Nikon D3x:llä. Kuvaajan ja optiikan virheet korostuvat huimasti, kun kamera pystyy näyttämään kaiken niin tarkasti. Muistikortit ja kovalevyt täyttyvät vauhdilla, kun Nikon työntää 45 megapikselin raakakuvia ulos. Kahdeksan gigainen muistikortti ei tunnukaan niin isolta. Onneksi korttipaikkoja on Nikonissa kaksi kappaletta. Tietokone, joka tuntui tehokkaalta alkaakin tahmata megapikseleitä jyystäessä.
Nikonisti, joka haluaa 24 megapikseliä käyttöönsä ei voi valita. Nikon D3x on toistaiseksi ainoa yli 20 megapikselin Nikon ja siitä pitää latoa tiskiin vajaat 8000 euroa. Kahdeksan tonnia on paljon rahaa, etenkin näinä aikoina. Nikonin viime aikaisia toimia katsellessa voisi luulla, että D700x tulee vuoden sisällä, mutta voi olla että ei tulekaan.
Nikon D3x on paras käyttämäni digitaalikamera. Kuvan laatu on hyvä, tarkennus on hyvä ja ergonomia on hyvä. Jos rahalla ei ole väliä, niin osta D3x, mutta samaan kuvan laatuun pääsee käsiksi alle puolella, jopa alle kolmanneksella Nikonin hinnasta. Sanottakoon, että kokemukseni Canonin 1-sarjasta ovat todella vähäiset, enkä siksi voi omakohtaisia kokemuksiani Canonin ja Nikonin välillä tältä osin verrata.
Kameran kanssa minulla oli kokeiltavana 12 - 24 mm f/2.8 ja 24 - 70 mm f/2.8 Nikkorit. Molemmat objektiivit olivat mekaaniselta rakenteeltaan ensiluokkaiset ja omien kokeilujeni perusteella vastaavat hyvin D3X:n pikselihaasteeseen. Kumpikin lasi oli yllättävän sirokokoinen, vaikka 12 - 24 millinen näyttää kuvissa isolta. Pidempi 24 - 70 millinen on Canonin vastaavaan lasiin verrattuna todellinen laiheliini, vaikka painoa onkin kertynyt.
Yllä muutamia Nikonilla kuvattuja kuvia. Lisään vielä alkuviikosta sivun, jossa on 100% esimerkkejä eri herkkyyksillä sekä Canon 5D mk2 ja Nikon D3x:llä.
KORJAUS!
Toinen objektiivi oli tietenkin 14 - 24 mm f/2.8, eikä 12 - 24 mm.
