Canon on hiljalleen uusinut valovoimaisia kiinteäpolttovälisiä objektiivejaan. Viime Photokinassa oli vuorossa 24 mm valovoimaltaan 1.4. Canonilla on valtamerkeistä paras valikoima valovoimaisia kiinteitä laseja ja Canonin omistaja voi kuvata 24 - 85 mm välillä joko 1.4. tai 1.2 valovoimalla. Vanhaa sukupolvea tässä sarjassa edustaa 35 mm vaihtoehto, joka lienee seuraavana päivitysvuorossa.
Kuvasin uudella 24 millisellä jonkin verran, mutta en suorittanut varsinaista vertailua mihinkään. En myöskään ole käyttänyt tämän objektiivin edeltäjää.
Uutuus on verraten kookas, kuten valovoimaiset objektiivit yleensäkin. Pöly- ja kosteuseristys on huippua ja sopivan rungon kanssa käytettynä 24 millisellä voi kuvata vaikka sateessa. Mukana tulee hyvä ja riittävän iso vastavalosuoja. Mekaaninen rakenne on tuttua Canonin L-sarjaa ja siis erittäin hyvä.
Automaattitarkennus on äänetön ja nopea, mutta varsinkin täydellä aukolla terävyysalue on lyhyt ja tarkennuksen pitää olla halutussa kohdassa just eikä melkein. Valovoimainen laajakulma on hieno kapine tilannekuvauksessa ja miljööhenkilökuvissa, koska suuri aukko mahdollistaa taustan häivyttämisen suuren kuvakulman yhteydessä. Tämä on eräs seikka, jossa täyden kennon kamera pääsee oikeuksiinsa verrattuna pikkukennoisiin. Pienellä terävyysalueella kuvatut laajakulmakuvat vaan näyttävät niin hienoilta.
Optinen suorituskyky on mielestäni erinomainen. Toki täydellä aukolla kontrasti ja piirto ovat hieman pehmeät, varsinkin kuvan reunoilta. Tällaisen objektiivin käyttö täydellä aukolla on parhaimmillaan sellaisissa tilanteissa, joissa reunapiirrolla ei yleensä ole mitään merkitystä. Isolla aukolla kuvatussa miljööpotretissa kohdetta lukuunottamatta kaikki muuhan juuri halutaan epäteräväksi ja kohde tavallisesti sijaitsee kuvan keskustan tienoilla. Maisemakuvan ottajalla tuskin on mitään erityistä syytä kuvata täydellä aukolla, jos hän haluaa maiseman kauttaaltaan terävänä.
Parin aukon himmennys nostaa kuvan optisen laadun erinomaiselle tasolle kuvan keskustassa ja reunat seuraavat hyvin perässä. Aukolla 5.6 ovat reunat ja nurkatkin todella hyvän näköiset. Himmentämällä 24 millinen täyttää mielestäni vaativankin käyttäjän tarpeet, mutta antaa mahdollisuuden kuvata aukolla 1.4, jos tilanne tai tarkoitus niin vaatii. Vaikka terävyys ja kontrasti paranevat himmentämisen myötä, niin täysi aukko on mielestäni aivan käyttökelpoinen vaativaankin kuvaamiseen. Kuvaajan pitää olla erityisen huolellinen tarkennuksen kanssa, sillä vaikka kyseessä on laajakulma, niin terävyysalue on lyhyt täydellä aukolla.
Kromaattisia aberraatioita näkyy kontrastikkaissa rajapinnoissa jonkin verran, mutta näiden kiusallisten värivirheiden korjaus käy suhteellisen hyvin esim. Adoben Lightroomissa. Jotkut objektiivit tekevät niin pahoja virheitä, että niiden korjaaminen jälkikäteen voi olla kohtuuvaivalla miltei mahdotonta.
Canonin uusi linssipinnoite, jota käytetään 24 mm objektiivin uuden version etulinssin sisäpinnalla hoitaa osansa ilmeisen hyvin, sillä objektiivi pelaa vastavalotilanteissa hyvin. Heijastuksia voi saada näkyviin, mutta kokonaisuus on tässä suhteessa hyvä.
Huonoja puolia? No, ne tavalliset, eli suhteellisen iso, painava ja kallis. Canonin vatimattomampi kiinteä 24 millimetrinen on 2.8 valovoimainen ja melko vanha konstruktio, mutta toki paljon edullisempi kuin valovoimainen serkkunsa. Canon 24 mm f/1.4 L II USM tarjoaa suorituskykyä koko rahalla ja jos tällaiselle objektiiville on tarvetta, niin vastine rahoille on hyvä. Canon 24 mm f/1.4 L II USM maksaa ostopaikasta riippuen n. 1700 euroa.
Muutama esimerkkikuva on täällä.
