Carl Zeiss on jonkin aikaa valmistanut järjestelmäkameroiden käsitarkenteisia objektiiveja uusimpiin digitaalikameroihin. Canonin käyttäjät eivät ole kuitenkaan päässeet näistä legendaarisista objektiiveista nauttimaan muuten kuin sovitteiden välityksellä. Näin oli ennen viime Photokinaa, jossa Zeiss vihdoin esitteli Canoniin sopivan sarjan objektiiveja.
Sarja on tosin vielä hieman suppea, sillä saatavana ovat ainoastaan 50 mm ja 85 mm polttovälit valovoimalla 1.4. Lisää toivottavasti tulee ennen pitkää, sillä moni toivoo laadukasta laajakulmaa, joka pysyisi mm. uuden Canon 5D mk2 kuvan laadussa mukana.
Kokeilin Zeissin 50 millistä Canoniin ja tein myös silmämääräistä vertailua Canonin omaan EF 1.2/50 mm ja Sigman 2.8/50 mm makroon. Tein kokeiluni ihan normaalisti kuvaamalla käytännön tilanteissa, koska niin kameroita ja objektiiveja pitää käyttää. Lähikuvassa turvauduin perinteiseen kirjahyllyyn, koska se toimii.
Zeissin 50 millinen on erittäin hieno esine. Se on kauniisti viimeistelty ja kokonaan metallia. Tarkennusrengas kääntyy silkinpehmeästi ja tuntuma on miellyttävä. Himmenninrengasta ei ole, sillä objektiivi tottelee kameran säätöpyöriä. Mukana tulee luonnollisesti hyvä metallinen vastavalosuoja, joka kiinnittyy bajonetilla objektiiviin.
Käytössä Zeissin 50 millinen edustaa perinteitä sekä hyvässä että pahassa. Nykyisillä automaattitarkenteisilla kameroilla tähyslasilta tarkentaminen on hankalaa, koska tahyslaseja ei ole suunnuteltu käsin tarkentamiseen. Tarkennuksessa pitää käyttää apuna automaattitarkennuksen merkkivaloja. Joihinkin kameroihin saa vaihdettua paremmin käsitarkennukseen sopivan tähyslasin, joka on suositeltavaa, jos omistaa useita käsin tarkennettavia objektiiveja.
Tarkentelin Canon 5D:n etsimestä tähystellen ja olin aivan varma, että tarkennus oli kohdallaan, mutta todellisuudessa se ei ollut lähelläkään. Jouduin ottamaan useita kuvia hieman eri tarkennuksella, jotta sain yhden tarkan kuvan. Kaukana oleva kohde ja himmentäminen tietenkin auttavat tässä ongelmassa.
Zeissin tarkennusrengas kääntyy suhteellisen paljon, joka mahdollistaa tarkennuksen todella pikkutarkasti, mutta myös hidastaa operaatiota, koska rengasta pitää kiertää runsaasti. Minulla on jäljellä filmiajoilta Nikon FM2 ja Nikkor 1.4/35 mm. Tuossa Nikkorissa on mielestäni Zeissia sopivampi tarkennusrenkaan liike.
Zeiss mainitsee, että objektiivi on optimoitu keskipitkille ja pitkille tarkennusetäisyyksille. Tuon huomaa, sillä lähelle tarkennettuna suorituskyky ei ole yhtä hyvä kuin äärettömään tarkennettuna. Lähelle tarkoittaa suunnilleen alle 1,5 metriä.
Molemmat vertailuobjektiivit, siis Canon EF 50 mm f/1.2 L ja Sigma 50 mm f/2.8 makro ovat silmämääräisesti yhtä hyviä käytännön kuvauksessa Zeissin kanssa, mutta automaattitarkennus tekee kuvaamisesta mukavampaa. Sekä Canon että Sigma toimivat lähietäisyyksillä paremmin, koska Zeissia ei ole korjattu lähelle.
Zeiss on erittäin hyvin korjattu kromaattisia aberraatioita vastaan, sillä kiusallisia purppuran ja vihreän sävyisiä korostuksia kontrastikkaissa reunakohdissa ei pahemmin näy. Zeissin polttoväli on selvästi pidempi kuin kummankaan vertailuobjektiivin. Canon ja Sigma tekevät samanlaisen rajauksen, mutta Zeissilla kuvattu kuva on tiukemmin rajattu. Zeiss tekee lievän, mutta 50 milliselle yllättävän tynnyrivääristymän, joka näkyy selvästi, jos kuvattu aihe on sopiva.
Optinen suorituskyky on perinteinen myös siinä mielessä, että terävyys ja kontrasti paranevat huomattavasti himmentämisen mukana. Uusimmat überobjektiivit ovat usein erittäin hyviä jo täydellä aukolla. Zeiss on täydellä aukolla hieman pehmeä ja kontrastin toisto on loiva. Kuvan keskustassa optinen laatu paranee huomattavasti jo aukolla 2.8 ja reunat tulevat kunnolla mukaan jossakin aukon 4 - 5.6 paikkeilla. Parasta suorituskykyä Zeiss tarjoilee noin aukolla 8, jolloin piirto ja kontrasti ovat erinomaiset.
Tuo ei tietenkään tarkoita, että Zeissia ei voisi tai kannattaisi käyttää esim. täydellä aukolla. Oikein käytettynä Zeissilla voi tehdä erittäin kaunista jälkeä, kun himmennin on täysin auki.
Työkaluna Zeissin 50 millinen ei juuri anna lisäarvoa esim. Canonin omiin objektiiveihin verrattuna, jos ajatellaan optista suorituskykyä ja käyttöominaisuuksia. Perinteistä nautiskeleva kuvaaja sen sijaan saa tyydytystä jo pelkästään Zeissin komeasta viimeistelystä ja hienosta mekaanisesta rakenteesta. Kyllä Zeiss Canonin tai Nikonin keulalla ainakin herättänee huomiota ja antaa hyvän keskutelun aiheen, jos paikalla on muita alan harrastajia.
Hinnaltaan Zeissit ovat oikeastaan ihan maltillisia, sillä Carl Zeiss T* 1.4/50 mm maksaa 614,10 euroa ja Carl Zeiss T* 1.4/85 mm maksaa 1075,44 euroa. Maahantuoja on Color-Kolmio Oy.
Muutamia kuvia on täällä.
