Hyvät työkalut ovat kalliita, mutta hinnalle saa yleensä vastinetta ja ammattikäytössä kova hintakin on siedettävissä, jos työteko helpottuu oleelliseti verrattuna halpaan kaluun. Tämä koskee muitakin kuin valokuvaustyökaluja.
Nikkor ED-IF AF-S II 400 mm f/2.8 on kallis työkalu, mutta objektiivilta tuskin voisi paljon parempaa käytännön toimivuutta ja suorituskykyä toivoa. Huonoa on ainoastaan iso koko, joka rajoittaa tämän hienon supertelen käyttöä niihin tilanteisiin, joissa valovoimaa ei voi korvata.
Nelisatanen toimitetaan kovassa laukussa, johon mahtuisi kokonsa puolesta hyvin kohtalaisen monipuolinen kamerakalustokin. Vastavalosuoja on kaksiosainen hiilikuitukampe, jota kannattaa käyttää, sillä valtavan kokoinen etulinssi kerää hyvin myös hajavaloa. Kakkulan kuvauskuntoon laitto kestää vv-suojan kiinniruuvaamisen ajan ja sitten pitää kamera kiinnittää objektiiviin. Nimenomaan noin päin, koska lähes kuuden kilon painoista perunanuijaa ei voi kiinnittää kameraan.
Usein sanotaan, että tämän kaliiberin supertele vaatii vähintäänkin yksijalan, joka pitääkin paikkansa. Yllätyin kuitenkin siitä kuinka suhteellisen vaivatonta käsinvaraltakin kuvaaminen oli. Käsi kyllä väsyy, jos kohteen saapumista kuvaan pitää odotella pitkään ja tukeva jalusta tai yksijalka on suositeltava apuväline.
Sanomattakin on selvää, että piirto ja kontrasti ovat huippuluokkaa. Tällaiset objektiivit on suunniteltu toimimaan parhaiten täydellä tai miltei täydellä aukolla, koska juuri valovoiman vuoksihan näistä pulitetaan pikkuauton hinta. Jos korkeatasoista laatua varten pitäisi himmentää, niin hommassa ei olisi mitään älyä.
En huomannut piirrossa tai kontrastintoistossa mitään käytännön eroa aukon f/2.8 ja esim. aukon f/5 välillä. Ainoastaan syväterävyys muuttui hieman. Täydellä aukolla syväterävyys on erittäin pieni ja epäterävät alueet kuvassa toistuvat komean sumeina.
Tarkennus on lähes maagisen tarkka ja supernopea. En ole näin nopeaa tarkennusta ennen tavannut missään objektiivissa, kun perstuntumalta arvioin. Etäisyyden säätö tapahtuu lähes ajatuksen nopeudella ja kun oikea kohta on saavutettu, niin liike pysähtyy ilman mitään epäröintiä millintarkasti kohdalleen.
Kuvasin Nikon D700 kameralla Vantaalla kehä kolmosella kameraa kohti tulevia autoja useita sarjoja ja jokainen kuva oli terävä oikeasta kohdasta. Kokeilin objektiivia myös Nikon D40 rungossa ja tarkennus toimi aivan yhtä hienosti siinäkin.
Nikonin 400 millinen on unelmapeli ja sillä voi tehdä kuvia, jollaisia ei millään muulla objektiivilla voi. Iso paino ja koko hillitsevät käyttämistä, joten vaikka tämä laite tuo katu-uskottavuutta tukkuerässä, niin todellisuudessa tätä voi suositella vain tositarvitsijalle.
Minulla oli 80-luvulla Nikoniin 300 mm f/2.8 ja sen käyttö jäi melko vähäiseksi juuri noista edellämainituista syistä. On kuitenkin kuvaustehtäviä, joissa valovoimainen supertele on lähes välttämätön ja silloin muut seikat eivät merkitse.
Yllä pari esimerkkikuvaa. Kuorma-auton keula on erään sarjan viimeinen kuva ja siitä on myös täyden koon osarajaus, josta näkee tarkennuksen pätevyyden. Kuorma-auto on täydellä aukolla f/2.8 kuvattu, näkymä kehä kolmoselle on aukolla f/4 ja voimalinja on aukolla f/5.
