Canonilla on vuosikausia ollut G-sarja tavallista parempaa pikkukameraa haluavalle, mutta viime vuoden lopulla valikoimaan tuli samalle kohderyhmälle todellinen taskukamera S90. Canon S90 pitää sisällään saman kennon ja prosessorit kuin jo hyväksi todettu Canon G11.
Canon S90 on pieni, hyvin taskuun mahtuva ja riitävän kevytkin. Laturikin on pieni ja tämähän ei ole aina itsestäänselvyys, vaikka kamera olisikin pieni. Muotoilu on pelkistetty, eikä liikoja nappeja ole.
Kuvausohjelma valitaan kameran päällä olevalla kiekolla, joka on jämäkkä eikä taatusti mene vahingossa väärään asentoon. Takaseinässä on monivalitsin ja sen ympärillä pyöritettävä kiekko. Tämä kiekko taas pyörii onnenpyörän lailla lähes ilman kitkaa ja siksi se onkin S90:n selvästi huonoin osa tai ominaisuus.
Obketiivin ympärillä on pyöritettävä rengas, jolle voi ohjelmoida eri tehtäviä oman maun mukaan. Rengas on kätevä käytössä. Alkuun minulla oli zoomi renkaassa ja valotuskorjailu takaseinän kiekossa, mutta koska kiekko pyörii miten sattuu, niin muutin asetuksia hieman.
Kolleegan vinkistä kokeilin laittaa valotuskorjailun objektiivin ympärille ja herkkyyden takaseinän kiekolle. Tämä onkin mielestäni paras yhdistelmä, koska herkkyyden muuttaminen vahingossa aiheuttaa vähemmän tuhoa kuin esim. väärin valottaminen.
Kuvasin lähes kaikki kuvani täysautomaatilla, koska tämän tapaisella kameralla se on luontevinta. Pokkarilla kuvatessa kuvaajan vaikutusmahdollisuudet lopputulokseen rajoittuvat lähinnä rajaukseen ja sommitteluun, hieman kärjistäen. Syväterävyyteen ei oikeastaan voi vaikuttaa mitenkään ja koska pienin aukko on f/8, niin suljinaikojakaan ei voi kovin vapaasti valita.
Täysautomaattipokkarilla on hauska kuvata, koska silloin ei tarvitse miettiä liikaa. Oikealla kameralla kuvatessa pitää aina miettiä syväterävyyttä, tarkennusta, aukkoja, aikoja jne. Pokkarilla kuvaaminen on vapauttava kokemus ja siksi kuvista voi tulla aivan erilaisia kuin oikealla kameralla kuvatuista.
Canon S90 sisältää muodin mukaisesti lukuisan määrän valotusohjelmia urheilusta yökuvaukseen, mutta perus täysautomaatti joko salamalla tai ilman tekee käytännössä kaiken tarpeellisen. Ja hyvin tekeekin.
Täytyy kyllä myöntää, että vanhanaikaisen näköistä kuvaa tekevä "nostalginen"-ohjelma on aika hauska. Kuvan vanhuustehostetta voi säätää objektiivin ympärillä olevalla renkaalla. Valitettavasti tehoste toimii vain jpg-kuviin, eikä raakakuvan tellennus samalla onnistu.
Canon S90:n käyttäminen on sujuvaa ja varmaa. Kuvaaminen on mukavaa ja kuvat ovat teknisessä mielessä hyviä. Kuvan laatu on hyvä ja kohinat sun muut kuin isoveljellä G11:lla. Canon G11 objektiivi on laadukkaampi ja se näkyy kuvissa, mutta ero S90:ään ei ole iso.
Eräs kuvaajakolleegani soitti minulle ja kertoi ostaneensa itselleen joululahjaksi Canon S90:n, joka on hänen ensimmäinen pokkarinsa. Hän oli aivan innoissaan uudesta kamerastaan ja erittäin tyytyväinen. Hän kertoi kuvanneensa ensimmäisellä akun latauksella 800 kuvaa, joka on aika hyvin.
Canon S90 on miltei vaatimaton ulkoasultaan, sillä se on kuin mikä tahansa Ixus tai vastaava, mutta pinnan alla on yksi parhaista tämän hetken taskukameroista. Käytettävyys on hyvä lukuunottamatta takaseinän yliherkästi pyörivää kiekkoa ja kuvan laatu parhaasta päästä. Raakakuvien tallennus on joillekin ehdoton ominaisuus, jota ei ole monessa näin pienikokoisessa kamerassa.
Panasonic LX3 on oikeastaan ainoa varteenotettava kilpailija Canon S90:lle. Näiden kahden välillä valinnan ratkaisee henkilökohtainen mieltymys, sillä kummatkin ovat hyviä laitteita. Canon G11 on monipuolisempi, mutta myös isompi ja kalliimpi.
