Onko salamoiden sekakäyttö sopivaa?

Lukija lähestyi minua kysymyksellä, joka koski erilaisten salamalaitteiden käyttöä yhdessä saman kuvauksen aikana. Kysyjä vielä pelkäsi kyselevänsä ihan tyhmiä, mutta se ei ole totta. Kysymys on hyvä.

Canon 5D, 24 - 70 mm f/2.8 @ f/11, 3,2 s. ja ISO 100.
2 kpl Elinchrom 600 S, 2 kpl Elinchrom 300 S ja 1 kpl Canon 580EX.

Tässä tapauksessa on kyseessä Elinchrom RX-sarjan kompaktisalamat ja Nikon SB-900. Lyhyt vastaus on, että kyllä niitä voi käyttää samaan aikaan samassa kuvauksessa.

Pidempi vastaus on tässä. Kun käytössä on samanlaisia valoja, niin valaisun hallinta on hieman helpompaa kuin sekalaisilla valoilla. Kahdesta samanlaisesta valosta tulee sama määrä valoa, kun säätimet ovat samoissa asennoissa. Samanlaiset valot antavat muutekin samanlaista valoa, johon käytettävä heijastin tietenkin vaikuttaa. Ehkä paremmin ( tai sekavammin ) sanottuna samanlaisilla valoilla on sama fiilis.

Vaikka valot olisivat eri tehoiset, mutta saman tyyppiset, niin silloinkin valaisun rakentaminen ja hallitseminen on melko yksinkertaista. Esim. Elinchrom RX 600 ja RX 300 ovat muuten samanlaiset, mutta 600 antaa kaksinkertaisen määrän valoa verrattuna 300:een.

Samanlaisilla tai samantyyppisillä salamoilla valaisu on siis mukavuutta, mutta muuten ei ole mitään estettä käyttää sekaisin erilaisia salamalaitteita. Nikonin SB-700 ja SB-900 sopivat teknisessä mielessä hyvin mihin tahansa valaisuun, koska Nikoneissa on optinen orjakenno. Mitään lisälaitteita ei tarvita, jotta salamasynkka toimisi.

Nikon, tai muu vastaava pikkusalama, sopii erityisen hyvin tilanteisiin, joissa valo pitää saada pieneen tilaan, eikä isoa studiosalamaa voi käyttää. Pikkusalaman voi sijoittaa vapaammin myös siksi, että virtajohtoa ei ole.

Ongelmia voi tulla kuvauksissa, joissa paukutetaan isoilla tehoilla paljon kuvia. Silloin tehokkaatkin pikkusalamat tuppavat hyytymään. Niistä ei tule tarpeeksi valoa, varautumisaika venyy ja saattaapa ylikuumeneminenkin yllättää.

Yllä olevassa kitarakuvassa käytin neljää Elinchrom kompaktisalamaa ja viidentenä valona Canon 580EX pikkusalamaa. Canon valaisi Cadillacin jalkatilaa, jonne se oli suhteellisen helppo piilottaa. Canonissa oli kiinni orjakenno, jonka avulla väläytys hoitui, ja valoteho oli tietenkin käsin asetettu.

Siitä vaan kokeilemaan.

Radio-orjat ovat historiaa

Tänään, ensimmäisen kerran niin pitkän aikaan kuin muistan, jätin uskolliset Multiblitz radio-orjani kotiin, kun lähdin kuvauskeikalle. En ole radioita käyttänyt aikoihin, mutta olen pitänyt ne kameralaukussa mukana kaiken varalta. Radiot eivät vie paljon tilaa tai lisää laukun painoa, mutta turhan tavaran kantaminen on silti...turhaa.

Olen nyt, kuukausia kestäneen käyttötestin jälkeen varma siitä, että Nikonin langaton salama on luotettava niin ulkona kuin sisälläkin. Käytän radioita varmasti vielä jonakin päivänä, kun käytän valaisuun studiosalamoita, enkä aio Multiblitzeistä luopua, mutta en kuljeta niitä mukanani varmuuden vuoksi.

Salamavalot ovat niin ikään vaihtuneet, enkä kovin paljon enää käytä Elinchrom studiosalamoitakaan. Lähes kaikki kuvaukseni teen miljöössä, ulkona tai sisällä, joten verkkovirran käyttäminen aina on hankalaa tai mahdotonta. Kuten kuvasta näkyy, niin koko kolme Nikonin SB-900 salamaa vie vähemmän tilaa kuin kolme Elinchromea. Painosta puhumattakaan.

Nyt kamerat ja valot sekä valojen lisävarusteet mahtuvat yhteen pieneen reppuun. Ennen valot kulkivat isossa laukussa ja kamerat repussa. Jalustat pitää edelleenkin kuljettaa omassa pussissaan sateenvarjojen kera.

Keikalla, henkilöitä miljöössä

Keikkakertomuksia on pyydetty ja niitä tulee aina, kun kertomuksen arvoinen kuvaus on tehty ja kuvien maksaja antaa minun kertoa. Tällä viikolla olin kuvaamassa B+Tech Oy nimisessä yrityksessä Helsingissä. Tehtävänä oli kuvata henkilökuvia miljöössä. Ihmisten piti näyttää positiivista asennetta kuvissa ja sitä, että he pitävät työstään. Tavoitteena oli saada noin 6 - 8 valmista kuvaa.

Menimme tiimini ( minä, apulainen ja meikkaaja ) kanssa kuvauskohteeseen ja tutkimme paikat. Päämiljöö oli laboratorio ja jos aikaa jäisi, niin kuvaisimme ehkä muuallakin.

Tämä kuvaus piti tehdä tehokkaasti, sillä aikaa oli vain puoli päivää, joten olin päättänyt käyttää hyväksi havaittua reseptiä. Käytetään vallitsevaa valoa, mutta tuunataan sitä tarpeen mukaan sopivaksi. Tarkoitukseni oli valaista kuvat kahdella Nikon SB-900 salamalla, mutta otin mukaan myös neljä Elinchrome studiosalamaa kaiken varalta.

Meikkaaja Satu Arvo alkoi laittaamaan porukkaa kuvauskuntoon, kun minä ja apulaiseni Sakari Hannula laitoimme valot ja kuvauskaluston valmiiksi. Olin jättänyt kannettavan tietokoneen kotiin, mutta se pitäisi aina ottaa mukaan kuvien arviointia varten. Kameran näytöltä päättelin, että salamoiden eteen kannattaa laittaa kääntösuodatin, jotta kaikki valonlähteet kuvassa olisivat edes lähellä toisiaan värilämpötilan puolesta.

Loisteputkivalaistus on joskus tosi hankala, koska putket välkkyvät. Välke on niin nopeaa, että silmä ei sitä huomaa, mutta kamera sen sijaan kyllä. Suhteellisen lyhyillä valotusajoilla samassa paikassa kuvatut peräkkäiset kuvat saattavat olla eri värisiä keskenään. Väri riippuu siitä missä loisteputken välähdyksen vaiheessa kuva on otettu. Tästä aiheutuu toisinaan ylimääräistä työtä kuvankäsittelyn muodossa.

Vallitsevaa valoa oli huoneessa yllättävän paljon ja saatoin pitää kameran herkkyyden melko matalalla, eli alle ISO 800 koko kuvauksen ajan. Salamat olivat käsisäädöllä ja kuvasin nyt ensimmäisen kerran näinkin ison kuvauksen kokonaan Nikonin langatonta salamaa käyttäen. Tekniikka pelasi moitteetta koko kuvauksen ajan. Elinchromeja ei tarvittu, vaan pärjäsimme kahdella Nikonin salamalla.

Aikanaan Canon EOS3 kamerassa oli langattoman salaman käyttömahdollisuus, mutta järjestelmä ei toiminut kovin hyvin tai luotettavasti. Yritin silloin, filmikuvauksen viimeisinä aikoina, hyödyntää pikkusalamoita tämän kaltaisissa kuvauksissa, mutta huonolla menestyksellä. Tuosta minulle on jäänyt lievä kammo kameroiden langattomia salamajärjestelmiä kohtaan, mutta tänä päivänä laitteiden toimintavarmuus on aivan toisella tasolla kuin yli kymmenen vuotta sitten.

Kuvasin kahdella Nikon D700 kameralla sekä 24 - 70 mm ja 70 - 200 mm zoomeilla. Valotin kaikki kuvat täydellä aukolla f/2.8, koska halusin mahdollisimman pienen terävyysalueen. Suuri aukko auttoi myös pitämään valotusajan riittävän lyhyenä.

Tällaisessa kuvauksessa on ensiarvoisen tärkeää tuntea niin kuvaustekniikka kuin kuvauskalustokin omia taskujaan paremmin. Kaikki liikenevä energia pitää voida käyttää kuvien sisältöön ja mallien ohjaamiseen. Kameran säätöjen opettelu vie keskittymisen heti pois pääasiasta. Tärkeää on tehdä kuvaustilanteessa mahdollismman valmista jälkeä, sillä kuvankäsittelyyn saa pahimassa tapauksessa kulumaan paljon enemmän aikaa kuin itse kuvaukseen, kun kuvia on paljon.

Tällä kertaa mallit olivat erittäin yhteistyökykyisiä, vaikka olivatkin tässä hommassa amatöörejä. Saimme hyviä kuvia enemmän kuin uskalsin toivoa ja kuvaukseen käytetty aika oli siis vaivan arvoinen. Tässä muutama otos. Tilannekuvat ovat apulaiseni Saken napsimia.

Taso vai varjo?

Edelliseen valaisujuttuuni liittyen Toni kyseli tasovalon ja sateenvarjon eroja. Ehkä merkittävin käytännön ero on käytettävyydessä, jossa varjo päihittää tasovalon mennen tullen. Sateenvarjo on kuvauskunnossa parissa sekunnissa ja toisaalta menee tosi pieneen tilaan kokoonpantuna. Kokoontaittuvat pikkutasot ovat ihan käteviä, mutta siltikin monimutkaisia varjoon verrattuna. Pieni A-nelosen kokoinen taso on sitä paitsi aika pieni tositoimissa.

Alla olevassa kuvassa on Elinchromen 1 x 1 metrin taso pakattuna kuljetuslaukkuunsa ja vieressä Photoflexin 114 cm varjo.

Isohko, esim. n. metri kanttiinsa tasovalo antaa kaunista valoa ja käytän mieluummin tasoa kuin varjoa, jos kuvauksen luonne sen mahdollistaa. Pikkukeikoilla ei tasovaloja ehdi pystytellä. Tasovalon heijastus on myös nätimpi kuin varjon vaikkapa silmälaseissa tai muissa kiiltävissä pinnoissa. Monissa tuotekuvissa tasovalo toimii varjoa paremmin juuri siksi, että tasolla voi tehdä kauniita kiiltoja tai heijastuksia kuvattavan esineen pinnalle.

Jos ei ihan hifistelemään aleta, niin useimmissa tilanteissa varjo kätevämpi ja sen antama valo on hyvin saman kaltainen kuin vastaavan kokoisen tason. Ainakin harrastajan näkökulmasta varjolla on vielä yksi etu puolellaan; se on paljon edullisempi ostaa kuin tasovalo.

Sain tänään vihdoinkin oman 70 - 200 mm zoomnikkorin ja käytinkin sitä heti keikalla, jossa kuvasin henkilökuvia miljöössä. Tämä opiska on yksinkertaisesti ihan hiton hyvä. Tarkennus toimii unelmasti, ainakin D700:n kanssa ja optiikkapuoli ei juurikaan jätä toiveille sijaa. Sitä saa mistä maksaa, sillä tarkennus on parasta mitä olen kokenut tämän polttovälin zoomeissa. Ei hapuile, sahaa tai sekoile. Joka ruutu on tarkka oikeasta paikasta ja nopeasti. Ainoa varsinaisesti heikko esitys tässä zoomissa on pilipali vastavalosuoja, joka on liian lyhyt ja väärin muotoiltu. Kokonaisuutena kuitenkin jälleen yksi hieno objektiivi Nikonilta.

Elinchrome Ranger Quadra, keikkakuvaajan unelmasalama

Elinchromen suhteellisen tuore Ranger Quadra edustaa akkusalamoiden uutta sukupolvea. Quadra on pieni, suhteellisen tehokas, siinä on radio-ohjaus vakiona ja ohjausvalokin löytyy. Kokeilin Quadraa sekalaisissa kuvauksissa ja kyselin myös hyvän ystäväni, suuresti arvostamani valokuvaaja Tuomas Marttilan mielipidettä laitteesta. Tuomas on valaissut jo jonkin aika Quadralla.

Quadra on kuin studiosalama minikoossa. Voimaosa on miltei hellyyttävän kokoinen pienoismalli isosta studiovoimaosasta ja välähdyspäätkin ovat samaa sarjaa. Pienen koon ei kannata antaa hämätä, sillä kaikki osaset tuntuvat kovaan käyttöön tehdyiltä.

Voimaosan alle kiinnittyy akku, joka on varustettu autoista tutulla lattasulakkeella lentokoneessa kuljetusta silmälläpitäen. Sulakkeen poistaminen tekee akusta lentokelpoisen, josta on myös tarra todisteena akun päällä. Lentoaseman turvatarkastuksessa ei siis pitäisi tulla ongelmia.

Akun kiinnitys on symmetrinen, joka helpottaa akun vaihtoa. Kun on tilanne päällä ja akku hyytyy, niin siinä kyllä helpottaa, kun vaihtoakku on vaivaton kiinnittää, eikä tarvitse ruveta arpomaan napaisuutta ja kiinnitysasentoa.

Voimaosa on monipuolinen ja siihen saa kiinni kaksi välähdyspäätä. Välähdyspäiden plugeissa on suojatulpat, jotka pitävät epäpuhtaudet poissa kuljetuksen aikana.

Välähdystehoa voi säätää 6,6 aukon puitteissa, mutta siihen liittyy eräs, sanoisinko erikoisuus. Toisesta ulostulosta saa tehot 400 - 25 Ws ja toisesta 133 - 8,2 Ws. Siis jos yhteen välähdyspäähän pitää saada pienin mahdollinen tai suurin mahdollinen teho, niin pää pitää kytkeä asianmukaiseen ulostuloon. Kahta päätä käytettäessä tehonjako on kiinteä 3:1 riippumatta tehonsäädön asetuksesta.

Nopeampia Ranger-A välähdyspäitä käyttämällä välähdysaika on pisimmilläänkin toisessa ulostulossa 1/3000 s. ja toisessa 1/6000 s. Tämä on hyvä asia niille kuvaajille, jotka kuvaavat toistuvasti liikkuvaa kohdetta ja haluavat pysäyttää liikkeen.

Välähdyspäät ovat tosi kevyet ja pienikokoiset. Vakioheijastimet sopivat lähinnä sateenvarjon kanssa, sillä valo leviää melko laajalle alueelle. Sovittimella Quadran päihin voi liittää isojen Elinchrome-salamoiden heijastimia, tasoja ym. valonohjaimia.

Välähdyspäissä on myös ohjausvalo, joka on ledillä toteutettu. Ohjausvalon väri täsmää päivänvaloon ja virrankulutus pysyy aisoissa ledin ansiosta. Perusasetuksella valo on ajastettu, mutta sen saa palamaan jatkuvastikin.

Ohjausvalon teho on melko hyvä tämän tyyppiselle laitteelle ja valokuvauksen lisäksi käyttöä löytynee myös videotuotantoon. Kirkkaassa päivänvalossa ohjausvaloilla ei paljon valaista, mutta ulkona hämärässä ja sisätiloissa kyllä. On kätevää, kun samoilla valoilla voi kuvata sekä valo- että videokuvatkin. Ohjausvalon tehoa ei voi säätää.

Jätin yhden ohjausvalon palamaan täydellä akulla ja n. 4,5 tunnin kuluttua voimaosa piippasi ja sulki itsensä, kun akku hyytyi. En väläytellyt salamaa tuona aikana, mutta siltikin oikein hyvä tulos.

Quadra voimaosassa on sisäänrakennettu radiovastaanotin, joten salaman väläyttely langattomasti on miellyttävää. Irralliset radio-orjat ovat toki kätevät, mutta ne ovat kuitenkin vika-alttiimpia kuin salamaan integroitu järjestelmä. Quadran radio-orja on aina valmis käyttöön, kun voimaosaan kytketään virta ja lähettimen paristo on kunnossa. Ei johtojen kytkemistä tai muutakaan säätämistä.

Elinchromen radiolähettimestä voi säätää salaman tehoa, joka on erittäin hyvä ominaisuus. Kuvaajan ei tarvitse siirtyä kuvauspaikalta mihinkään, jos salaman tehoa tarvitsee muuttaa. Tämä korostuu suomalaisessa kulttuurissa, jossa yleensä kuvaaja toimii yksin, kun kuvausbudjetti ei riitä apulaiseen.

Tuomas oli sitä mieltä, että radiolähettimessä pitäisi olla lukitus kameran salamakenkään, mutta minä en kokenut lukitusta tarpeelliseksi.

Voimaosa on nykytyylin mukaisesti ohjelmoitavissa kuvaajan mieltymyksen mukaan, mutta käyttöliittymä on aavistuksen sekava "paina tätä kolme kertaa ja sitten tota neljä kertaa" -tyylinen. Voimaosassa on näyttö, josta näkee tehoasetuksen sekä valikoiden asetukset. Näyttö on hieman vaikealukuinen kirkkaassa valossa.

Useimpia valikon toimintoja ei tarvita tien päällä, mutta silti varsinkin alussa käyttöohje on ihan välttämätön, jos jotain asetusta pitää muuttaa. Ainakin varautumisnopeudelle voisi olla ihan oma nappi, josta valinnan voisi tehdä yhdellä painalluksella.

Käytössä Quadra on mitä mainioin laite. Tehoa riittää yleisimpiin tarpeisiin ja pienellä teholla välähdysnopeus on erittäin lyhyt, jolla liikkeen saa pysäytettyä hyvin. Kirkkaassa auringossa tehon puute voi kuitenkin tulla, koska digijärkkärin tyypillinen lyhin salamatäsmäysaika on vain n. 1/200 s. Tuolla ajalla aukoksi tulee helposti f/16 tai alle varsinkin, jos kuvaaja haluaa alivalottaa vallitsevaa valoa. Jos salamassa on esim. taso tai sateenvarjo kiinni, niin valon etäisyys kohteeseen ei voi olla montaa metriä, jotta kuvausaukoksi tulee f/16.

Kevyet välähdyspäät voi laittaa sironkin puomin päähän tai sijoitella kokonsa puolesta pieniinkin koloihin ja nurkkiin. Kuvattavasta kohteesta riippuen voimaosan ja päiden välille pitää hankkia jatkokaapelit, koska vakiokaapeleilla valoille ei saa etäisyyttä kuin vajaat neljä metriä, jos valot ovat jalustoilla edes hieman maanpinnan yläpuolella.

Kiinteä epäsymmetrinen valonjako päiden välillä ei ole ongelma ja sopii pienellä soveltamisella yleisimpiin tilanteisiin. En kuitenkaan pitäisi huonona, jos voimaosassa olisi mahdollisuus myös symmetriseen tehonjakoon.

Akku tuntuu kestävän hyvin ja välähdysten määrä riittänee tämän kaltaisen laitteen käyttötarpeisiin hyvin. Akku latautuu tyhjästä täyteen n. 90 minuutissa. Tällainen salama ei ole oikea työkalu, jos valotehoa tarvitaan paljon ja kuvaus kestää koko päivän.

Elinchrome Ranger Quadra on muutamista puutteistaan huolimatta ehdottomasti akkusalamoiden parhaimmistoa ja jokaisen keikkakuvaajan toivelaite.

Kokeilussa oli valosetti, johon kuuluu laukku, voimaosa, kaksi akkua, laturi, kaksi Ranger-A välähdyspäätä, radiolähetin sekä 2,5 m kaapelit voimaosan ja päiden välille. Hintaa tälle melko valmiille paketille kertyy alle 1600 euroa. Kauppoja voi mennä hieromaan Color-Kolmioon. Tarkat tekniset tiedot ovat täällä.