Leica S2

Kirjoitin esittelyn tästä kameroiden Ferrarisarjaan kuuluvasta kamerasta jo jokin aika sitten, mutta tässä vielä käyttökokemuksiani.

Leica S2 on hyvin muotoiltu ja istuu käteen kuin hansikas. Ulkoasu on virtaviivainen ja Leicamaisesti pelkistetty, joka on hienon näköistä, mutta ei aina niin käytännöllistä.

Takanäytön ympärillä on neljä nappia, joilla valikoita hallitaan yhdessä peukalopyörän kanssa. Leican käyttöliittymä on totuttelun jälkeen ihan mukiinmenevä, mutta poikkeaa pikkukameroiden standardista ja vaatii siksi totuttelun.

Pakko kyllä sanoa, että pikkukameroissa ( kaikki Canonin, Nikonin ynnä muiden vastaavien kamerat ) on keskimäärin käytettävämpi liittymä, koska Leicasta puuttuu monivalitsin, joka on mielestäni hyvä keksintö.

Sanna kuvattuna samoilla valoilla kuin tämä kuva.
Leica S2 + 70 mm f/2.5 @ f/2.8, 1/125 s. ja ISO 160.

Leican valikoiden eri kohtiin pääsee oikotietä kullakin neljästä napista. Peukalopyörällä rullaamalla siirrytään haluttuun valikon kohtaan ja pyörää painamalla valitaan kohta.

Kuvan tarkastelu suurennettuna ei ole kovin kätevää, koska se edellyttää peukalopyörän kääntelyä ja napin painamista, jotta myös pystysuuntainen kuvan siirtely olisi mahdollista. Tässä kohtaa kunnollinen monivalitsin tai vastaava on huomattavsti parempi.

Leican päällä oleva näyttö on pieni ja selkeä, mutta ulkona auringossa näytön informaatiota on vaikea nähdä.

Kuvaaminen Leicalla on erittäin mukavaa, eikä eroa kovinkaan paljon pikkukamerasta. Kuvausnopeus ei ole samalla tasolla pikkukameoiden kanssa, mutta riittävä kuitenkin. Etsinkuva on ISO ja KIRKAS verrattuna mihin tahansa pikkukameraan ja kuvattavaa aihetta on ilo silmäillä Leican läpi. Tarkennus ainakin 70 mm normaaliobjektivilla on yllättävänkin nopea, mutta pitää melkoista vinkunaa. Tarkennuspisteitä on vain yksi kuvan keskellä ja se on aika ankeaa pikkukameraan tottuneelle, mutta parempi sekin kuin käsitarkennus, joka on muuten helppoa ISOn etsinkuvan asnsiosta.

Leica S2 + 70 mm f/2.5 @ f/4.8, 1/500 s. ja ISO 160.

Leica S2 on ehdottomasti mukavin ns. keskikoon kamera, jota olen käyttänyt ja Leicalla voi kuvailla vaikka turistikuvia tai näppäillä muuten vaan. Eihän Leicaa ole näppäilyyn tarkoitettu, mutta kuvausmukavuus sopii siihenkin.

Kuvan tekninen laatu on aivan eri sarjassa kuin pikkukameroilla ja sen vuoksi Leica S2 varmaan hankitaankin. Siltikin pistää miettimään, että pitää olla todella tarvetta kaikille niille pikseleille, sillä kaikesta huolimatta Leica S2 on hieman kankea kuvausväline pikkukameran jälkeen.

Toisaalta isot kamerat ovat aina olleet kankeita pieniin verrattuna ja aina kaikille kameroille on käyttäjiä riittänyt. Oma kuvaustapa ja kuvattavat kohteet ratkaisevat homman. Omassa työssäni Leica menisi aivan hukkaan ja olisi hankala, mutta jonkun toisen kuvaajan käytössä asia on varmasti toisin.

Leica S2 + 70 mm f/2.5 @ f/5.7, 1/500 s. ja ISO 160.

Ihan virheetön ei Leicakaan ole ja esim. kuvassa oleva aurinko tekee varsin ruman valkoisen "pylvään" kuvaan, kuten yllä voi nähdä. Sama ilmiö toistuu Leica M9:n kuvissa. Tällaista ei esiinny ainakaan samassa mittakaavassa pikkukameroilla nykyään. Joskus digikameroiden alkuaikoina vastaavaa oli monessakin kamerassa.

Leica S2 on tehty niille kuvaajille, jotka jostain syystä haluavat vain parasta teknistä laatua ja ovat siitä valmiita ( ja kykeneviä ) myös maksamaan. Mainoskuvausmaailmassa lienee kyse myös katu-uskottavuudesta. Oli ilo kuvata Leica S2:lla ja kyllä ne kuvat kieltämättä näyttävät hyviltä teknisessä mielessä. Ehkä siihen voisi tottua ja sitten olisi valmis antamaan anteeksi pienet epämukavuudet kuvaamisessa.

Nämä kuvat aukeavat täysikokoisina klikkaamalla.